Veriritarit

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Veriritarit
[[kuva:]]
*Ei pakollinen. Pyyhi koko rivi pois, jos et käytä kuvatekstiä.*
Tyyppi: Ritarikunta
Tarkoitus: Sodan ja väkivallan levittäminen ja glorifikoiminen
Perustamisaika:Mahtien Mittelön aikaan
Toimialue: Jäseniä tavataan ympäri maailmankaikkeutta
Johto: Ei virallista, voimakkaammat jäsenet dominoivat
Jäsenistö: *Lyhyt kuvaus järjestön jäsenmäärästä tai jäsenistön koostumuksesta.*

Jos sillä on pulssi - poista sen kallo! Jos sillä ei ole kalloa - revi se kahtia! Jos sillä ei ole pulssia - tapa se silti! Jos se rakentaa talon - murskaa se! Jos se viljelee maata - suolaa sen pellot! Jos se kerää omaisuutta - ryöstä siltä kaikki!

Olemassaolo on väkivaltaa, syntymä murha, ja hengittää on tappaa. Miekkani on elämäni, ja vereni virtaa muiden verestä.

Ota minkä tapat ja tapa minkä voit. Sota on jumalani, Voiman jumala, ja jos jumalani pettää minut, tapan hänetkin.

~Veriritarien ritarisääntö

Veriritarit ovat Punaista Mahoria tämän aspektissa Inimicus Publicus Universaliksena, Kaikkien puolten vihollisena sekä Sodan personifikaatiota kunnioittava sotilaallinen ja uskonnollinen liike, jonka jäsenet pitävät väkivaltaa ainoana universaalina totuutena, ja omistavat itsensä ja koko elämänsä sen harjoittamiselle ja levittämiselle. Kuuluisan tunnuslauseensa "Jos sillä on pulssi - poista sen kallo! Jos sillä ei ole pulssia - tapa se silti!" mukaisesti veriritarit ovat jatkuvassa pyhässä sodassa kaikkea ja kaikkia vastaan, ja paremman puutteessa tappavat mielellään toisiaan[1].

Veriritarit ovat osallistuneet kaikkiin Mahtien Mittelön jälkeisiin vähänkään merkittäviin sotiin kaikilla maininnan arvoisilla puolilla, ja kaatuneet viimeiseen olentoon niistä useimmissa, mutta tästä ei koskaan näytä olevan suuresti apua. Veren ritarikunta onkin sijalla neljä listalla Henkilöt tai ryhmittymät, joista kukaan ei pidä, mutta joista ei koskaan päästä lopullisesti eroon Keisarin, Varjovartijan ja Diskokuningas Mithos Yggdrasilin jäljessä ja yhden sijan Itcudin edellä.

Ideologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veriritarit näkevät konfliktin kaiken olemassaolon ja olemattomuuden pohjana: maailmankaikkeus elää Suuntaumusten välisestä taistelussa, kaikki olennot ovat väistämättä konfliktissa toisiaan ja ulkoisia voimia vastaan[2], ja jopa luominen ja rakentaminen ovat väkivaltaa niitä mahdollisia todellisuuksia, jotka siten suljetaan pois, kohtaan. Kaikki muutos on pohjimmiltaan väkivaltaa, ja vastaavasti muuttumattomuus on mahdollista vain muutos väkivaltaisesti torjumalla. Samoin kaikki olentojen välinen kanssakäyminen on joko sotaa tai yritys välttyä siltä väkivalta formalisoimalla tai sublimoimalla, ja kaikki yhteisöt, yhteiskunnat ja yhteiskunnalliset rakenteet tapoja käydä sotaa yhteisön sisäisiä ja sen ulkopuolisia tekijöitä vastaan. "Rauha" on ohikiitävä tila, joka seuraa voittoa sodassa, ja johtaa aina väistämättä uuteen sotaan.

Veriritarit eivät näe tätä valitettavana tai vältettävänä, vaan tarttuvat siihen täysin rinnoin ja pyrkivät sen mahdollisimman täyteen ilmentämiseen. Ritarikunnan jäsenet omistautuvat taistelutaitojensa hiomiseen ja niiden harjoittamiseen kaikkia ja kaikkea vastaan, ja vannovat valalla, etteivät koskaan rakenna pysyviä asumuksia, viljele maata tai kanna muuta omaisuutta kuin aseensa, varusteensa, voitonmerkkinsä[3] ja ryöstösaaliinsa.

Toimintatapojensa vuoksi veriritarit sekoitetaan usein kaaosritareihin, ja näillä ryhmillä onkin jonkin verran päällekkäisyyksiä, mutta, vaikka käytännössä päätyvätkin useimmiten levittämään kaaosta, veriritarit eivät ole periaatteessa sitoutuneet mihinkään Suuntaumukseen, vaan ovat tilanteen sattuessa yhtä valmiita taistelemaan Järjestyksen puolella kuin sitä vastaan. Veriritareita ei tule sekoittaa myöskään KN3X:n KN3Xterminaattoreihin, Shamorthin Kalmanherroihin tai Nzarin Lopun veljeskuntaan, sillä, siinä missä nämä ryhmittymät haluavat kaiken orgaanisen, kaiken elävän, tai ylipäätään kaiken loppua, veriritarit näkevät väkivallan elämän puhtaimpana ja korkeimpana ilmentymänä[4].

Järjestäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veren ritarikunnassa on kolme arvoastetta: aseenkantaja, noviisi ja mestari. Osa aseenkantajista liittyy vapaaehtoisesti, mutta enemmistö värvätään perinteisesti keräämällä taistelusta selvinneet ja hakkaamalla heitä kunnes he joko menehtyvät tai suostuvat liittymään ritarikuntaan. Noviisiksi voi yletä selviämällä aseenkantajana kyllin kauan ja tekemällä johonkin mestariin vaikutuksen taistelutaidoillaan tai verenhimoisuudellaan. Noviisit ovat ritarikunnan täysivaltaisia jäseniä, jotka vannovat ritarivalan, saavat osansa ryöstösaaliista ja vastaanottavat mestareilta opetusta ritarikunann taistelutaidoissa. Mestarit muodostavat ritarikunnan eliitin, jotka kouluttavat noviiseja ja johtavat heitä taisteluun. Virallisesti noviisista mestariksi voi päästä ainoastaan surmaamalla mestarin kaksintaistelussa ja ritarikunnan koodin lauseen "Ota minkä tapat" mukaisesti ottamalla tämän paikan. Käytännössä kukaan ei liity Veren ritarikuntaan harrastaakseen aritmetiikkaa, ja mestareita ylenee säännönmukaisesti enemmän kuin menehtyy taistelussa oppilaitaan vastaan. Tästä ylöspäin ritarikunnalla ei ole virallista organisaatiota, ja se operoi vahvimman lain mukaan kokeneempien ja pelottavampien mestareiden komentaessa muita. Erityisen kuuluisia ja merkittäviä veriritarimestareita nimitetään joskus suurmestareiksi, mutta titteli on epämuodollinen, eikä itsessään tuo erityisempää arvovaltaa muiden mestareiden yli. Tunnettuihin veren suurmestareihin lukeutuvat Miekkakuningas Mikael[5], Herzlose Nikeatrice sekä kymmenennellä universumisyklillä Bezsecosë v'zDrzmocz.

Keskusjohdon puutteessa ritarikunta on hyvin heterogeeninen. Ritarisääntö ja -vala sekä usko Punaiseen Mahoriin ja väkivaltaan yhdistävät kaikkia, mutta niidenkin tulkinnat vaihtelevat. Ritarikunnan eri haarat voivat säännön ja valan lisäksi kunnioittaa ja noudattaa myös niiden ulkoisia tekstejä. Mm. Meanean uskontunnustus, Kaikkinaisen sodan kirja sekä Mikaelin miekkalaki ovat laajalle levinneitä, mutta eivät yleisesti tunnustettuja. Merkittävimmät ritarikunnan sisäiset ristiriidat koskevat taisteluetikettiä: millainen varustus on sallittu (osa sallii panssarit mutta ei kilpeä, toiset kilvet mutta ei kypäriä, ja fanaattisimmat taistelevat alasti), mitkä aseet ovat sopivimpia (kapea enemmistö kannattaa miekkoja, mutta keihäillä, kirveillä ja plasmakanuunoilla on vahvat kannattajakuntansa), jne.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tunnetun vitsin mukaan paras tapa hankkiutua veriritarista eroon on sulkea hänet tynnyriin, missä hän ennenmyöhää surmaa itsensä. Käytännössä tynnyrin sopii toivoa olevan erittäin lujaa tekoa.
  2. Aina toisinaan maailmankaikkeuden kaukaisista kolkista löydetään eksoottisia elämänmuotoja, jotka ovat olemassa täydellisessä symbioosissa kaiken ympäristössään olevan kanssa, eivätkä siten harjoita lainkaan väkivaltaa. Elleivät nämä olennot ole erittäin hyviä piiloutumaan tai niillä ole erittäin vahvoja suojelijoita, niiden lajin jäljellä oleva elinikä siitä, kun veriritarit ovat kuulleet niiden olemassaolosta, mitataan korkeintaan viikoissa.
  3. Vyöltä roikkuvat surmattujen vihollisten kallot ovat aina yhtä tyylikäs lisäys.
  4. Toisaalta kaikki neljä haluavat sinut hengiltä joka tapauksessa, joten sillä, keihin heidät sekoittaa tai jättää sekoittamatta ei ole viimekädessä suurelti merkitystä.
  5. Sama Miekka-Mike, joka kultaisten porttien taistelussa heräsi krapulassa juuri ennen taistelua ja luullen sen jo alkaneen ryntäsi alastomana ulos teltastaan erehdyksessä miekan sijasta hattuteline kädessään ja surmasi sillä liitolaistensa koko kymmentuhatpäisen armeijan ennen kuin tajusi erehdyksensä.