Aeth
| Aeth | |
|---|---|
|
| |
| Koko nimi: | ? |
| Tosinimi: | *Ae?th |
| Laji: | Uniikki |
| Sukupuoli: | Neutri |
| Syntymäaika: | 9. universumisykli |
| Syntymäpaikka: | Keskiulottuvuus |
| Suuntaumus: | Neutraali |
| Voimaluokitus: | Biskatamatar |
| Kuolemattomuuden tyypit: | Ainakin 1 ja 3 |
| Manatyypit: | Punainen, sininen |
| Liittolaiset: | Oppilaat, punaisten ja sinisten maagien veljeskunnat |
| Arkkiviholliset: | ? |
| Saavutukset: | Askensio, oman taikuudenlajin kehittäminen |
| Pilkkanimet: | Merisiili, sinipunainen maagi |
Aeth, Sinisen ja punaisen taikuuden suurmestari, Sadan ja kolmen loitsun maagi oli yhdeksännen ja kymmenennen universumisyklin taipeessa vaikuttanut, kuolevaisista tai lähi-kuolevaisista oloista Biskatamatariksi asti kohonnut maagi, joka tuli kuuluisaksi ensin kahden tyystin omanlaisena taikuuden lajin ja niiden voimanlähteinä toimineitten manatyyppien, kansantajuisesti nimettyjen punaisen ja sinisen manan[1], kehittäjänä ja puolestapuhujana, sekä myöhemmin surullisenkuuluisaksi kadottuaan ennalta-arvattavan hubristisessa maagisessa katastrofissa. Myöhemmillä aeoneilla Aethin pysyvimmäksi perinnöksi ovat jääneet hänen kouluttamansa lukuisat oppilaat, joista tunnetuimmat ovat Ethrionn Vermellazul, pahamaineinen Hirviöiden sininen kuningas Teratourgos Algonouza, sekä itse suurmestarimaagiksi kohonnut ja Suureen Elementaalimullistukseen osallistunut Reliel Janira.
Kuvaukset Aethista "magian Hjassanina" ovat väistämättömiä, mutta vertaus vähättelee sekä jälkimmäisen suurudenhulluuden skaalaa ja aggressiivisuutta että tapoja, joilla ensiksimainittu oli aivan omanlaisensa aggressiivinen suurudenhullu.
Historia ja olemus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aethin varhaisvaiheista tiedetään, kuten on Voimajärjestyksen nokkahahmojen kohdalla valitettavan tavallista, vain vähän, tällä kertaa lisäsyynä hänen itsensä myöhemmällä uralla toimeenpanemansa maineenpuhdistukset, joissa suuria määriä erinäistä historiallista dataa tuhoutui selittämättömien räjähdysten sarjoissa[2]. Luotettavimpien lähteiden mukaan Aeth kuitenkin syntyi yhdeksännen syklin Imperiumien ajalla Belfanin 2. tason maailmassa Astroteles-galaksissa silloisen Keskiulottuvuuden nopealla vyöhykkeellä. Tästä maailmasta taas ei ole sanottavissa mitään muuta kosmisessa mittakaavassa mielenkiintoista, vaikka erinäisiä voimakristalleja käsiinsä haalineita pimeyden herroja, rauniotemppeleihin haudattuja muinaisten kulttuurien superaseita ja muuta suhmurointia kyllä löytyikin. Kotimaailmaa merkittävämpi osa Aethin legendaa on hänen syntyperänsä: yleisimmin toistetun version mukaan hän oli puoliksi puolihaltia, kolmasosaksi maahinen, neljäsosaksi keijukainen ja kolmasosaksi yksisarvinen. Jotta tämä olisi voinut olla mahdollista, olisi hänellä täytynyt olla vähintään yksitoista isovanhempaa, mikä ei kylläkään ole maailmankaikkeudessa ennenkuulumatonta. Monimutkainen perimä salli Aethin esittää itsensä Mahtiolennoista riippumattomana sitomatta itseään liiaksi mihinkään tiettyyn humanoidivarianttiin tai muuhun provinssipolitiikan kiemuraan.
Toisin kuin eräät toiset vastaavanlaisen voimiennousun kokeneet olennot, Aeth ei voimiensa tuntoon päästyään juuri välittänyt esiintyä inhimillisissä olomuodoissa. Useiden perättäisten transkendentaalisten askensioiden kautta hänen olemuksensa oli kehittynyt joksikin, mikä muistutti hyvin vähän mitään, mitä Universumissa oli siihen saakka tai tänäkään päivänä nähty. Hänen puhtaan manaruumiinsa keskustassa oli ajan muodin mukainen raskaasti panssaroitu ydin, johon hänen sielunsa nivoutui. Ydintä ympäröivät vaihtelevina kerroksina ensin punaisen ja sinisen manan "levyt" ja sitten samaisten manatyyppien muodostamat liikkuvat "lonkerot". Arvostelijoiden Aethin tosimuodosta käyttämä lempinimi oli "Merisiili"[3]. Maallisten merisiilien tapaan Aethillakin oli ruumiissaan monimutkainen tiehyt- ja putkijärjestelmä, jonka lävitse pumppautui ja virtasi mitä erilaisempia manatyyppejä tekemässä mitä ne sitten ikinä tekivätkin. Silloin, kun ei halunnut näyttää merisiililtä, Aeth omaksui tarkoituksellisen geneerisen humanoidihahmon, jolla oli yllään puoliksi sininen ja puoliksi punainen, huputettu kaapu, ja kasvoillaan samoilla väreillä ruudutettu naamio.
Punainen ja sininen taikuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oman manatyypin kehittäminen on useimmille korkean profiilin maageille luonnollinen askel. Ennenkuulumatonta sinisessä ja punaisessa manassa olivat niiden koostumus, joka käsittää kaikkia puhtaita manatyyppejä, väitetysti viisi universaalia perusmanaa mukaanlukien[4], ja niiden joustavuus, joka tekee mahdolliseksi langettaa kummalla tahansa lähes minkälaisia loitsuja hyvänsä. Punainen mana on äärimmäisen monipuolista ja omaa kaikkien manatyyppien ominaisuuksia, ja sininen äärimmäisen joustavaa, ja kykenee mukautumaan olemuksellisella tasolla tilanteen mukaan. Kummatkin manatyypit sopivat koko lailla kaikkeen, ja yhdessä muodostivat pohjan suurimmalle osalle Aethin kyvyistä. Ennen kuolemaansa hän oli kehittänyt näiden manatyyppien ja niiden käyttöä varten luomiensa taikuuden lajien hallinnan niin korkealle tasolle, että tarvitsi enää kahta loitsua: toinen oli punaisesta manasta muodostuva "säde" ja toinen sinisestä manasta muodostuva "kilpi" tai "kenttä". Ikäänkuin näiden kahden kehitystyön sivutuote olivat hänen kuuluisat sata loitsuaan, jotka käyttivät punaista ja sinistä manaa sekä eri puhtaita manatyyppejä eri suhteissa. Punainen ja sininen taikuus yhdessä muodostivat ainutlaatuisen kokonaisuuden joka, vaikka olikin Suuntaumustaikuutta suoraviivaisesti heikompaa, jäi monipuolisuudessaan edes teoriassa toiseksi vain todelliselle spektraalimanalle.
Omniloitsu ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aethin tuhon aihio oli hänen loitsunsa numero 103, Omniloitsu. Tämä loitsu oli yksinkertaisuudessaan yritys punaisen ja sinisen manan avulla loitsia kaikki maailmankaikkeudessa suurmestarimaagitasolla mahdolliset loitsut kerralla ja sitten itsevuorovaikutusten kautta tuottaa kokonaan uusia, ennennäkemättömiä loitsuja ja taikuuden lajeja. Sen rakenne olikin sitten kaikkia muuta kuin yksinkertainen perustuen ennennäkemättömän hienovaraiseen fraktaaliseen loitsukuvioon, käyttäen punaista ja sinistä manaa sekä kaikkia Universumin puhtaita manatyyppejä, ja hyödyntäen kaikkia viittä Khrononthepin epävarmuusmetodia[5]. Sen vaatimat valmistelut olivat niin pitkälliset, että on jopa epäilty punaisen ja sinisen taikuuden kehittämisen olleen Omniloitsun tutkimustyön lievetuote, ei toisinpäin. Yhtä kaikki Aethin tarkoitus oli loitsun heitettyään tarkkailla sen etenemistä, loitsun vaatimusten vuoksi sen vaikutusalueen sisältä[6] kirjatakseen sen tuottamat effektit muistiin myöhempiä jatkotutkimuksia varten. Ensimmäiset kokeet menivätkin odotetusti ja tuottivat lupaavia tuloksia, ja Aeth siirtyi viimeiseen vaiheeseen. Hän valitsi paikaksi eräässä Keskiulottuvuuden nurkassa sijaitsevan galaksiryhmien välisen tyhjiön, joka ei kuulunut minkään Suuntaumuksen omistukseen eikä kiinnostanut yhtäkään kybervaltaa, ja suoritettuaan vaaditut esivalmistelut piirsi loitsuna viimeistelevät metariimut. Aluksi kaikki eteni suunnitelmien mukaan, ja loitsu laajeni Aethin tarkoittamalla tavalla n. suhteellisen kauan. Sitten jokin kuitenkin meni vikaan (tämä ei tullut yllätyksenä juuri kenellekään), ja loitsu, peitettyään kuutioparsekkien alueen lakkasi laajenemasta ja jäi jylläämään paikoilleen. Viimeiset tiedot Aethista itsestään olivat pian kokeen alun jälkeen ennen nopeinta laajenemisvaihetta, eivätkä myöhemmät tutkimuslennot manapyörteen lävitse ole löytäneet hänestä merkkiäkään.
Punaisten ja sinisten maagien veljeskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Punaisten ja sinisten maagien veljeskunnat
Punaisen ja sinisen taikuuden yhteiskäyttö, paitsi että olisi jo siltä osin, että ne kuuluivat eri suurten koulukuntien alle - punainen taikuus velhouden ja sininen mystismin - vaatinut arkki- tai suurmaagitason osaamista, osoittautui punaisen ja sinisen manan risteävien olemusten ja yleisen abstraktin luonteen vuoksi kertaluokkia vaikeammaksi kuin vastakkaisten manatyyppien tai useamman kuin yhden sekoitusmanan oppiminen, ja Aethin parhaista oppilaistakin vain yksi osoitti samaa valmiutta niiden joustavaan rinnakkaiskäyttöön kuin tämä. Omien sanojensa mukaan "kahtena polkuna uudenlaisen taikuuden huipulle" Aeth perusti kannattajiaan ja palvelijoitaan varten kaksi maagijärjestöä; nämä olivat erittäin mielikuvituksellisesti nimetty Punaisten velhojen veljeskunta (Order of Red Wizards) ja Sinisten mystikoiden salapiiri (Cabal of Blue Mystics). Molemmat tulivat nopeasti tunnetuiksi aggressiivisista otteistaan muihin maagipiireihin ja -järjestöihin nähden: punaiset velhot järjestivät laajoja kampanjoita, joissa he haastoivat muita maagijärjestöjä Mortal Kombat -henkisiin loitsintakilpojen sarjoihin tai sitten vain tuhosivat nämä oikopäätä ja omivat itselleen niiden artefaktit ja manakaivot, sinisten mystikoiden taas tiedettiin sinisen taikuuden kykyä toisia muilla manatyypeillä toteutettuja loitsuja hyödyntäen soluttautuvan muiden maagien joukkoon varastaakseen heidän salaisuuksiaan. Tämä oli omiaan keräämään vihamiehiä, mutta toisaalta suurmestarimaagi takapiruna häärimässä oli omiaan pitämään sanotuista vihamiehistä luulot poissa, ja erityisesti Punaisten velhojen tuhottua tätä ennen Mahtien Mittelön jälkeisen magiaskenen "grand old manina" pidetyt Syvemmän Arkanan Valtiaat lähes nolottavan yksipuolisessa maagisessa sodassa[7] useimmat tyytyivät pyörittelemään käsiään tai muita ulokkeitaan ja kirjoittelemaan Maagien neuvostolle sekä velhojen lehdistöön valituskirjeitä, joita kukaan ei lukenut.
Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aethin Omniloitsun jälkeensä jättämä matalatasoisten anomalioiden ja arvaamattomien manavaikutusten pyörre riehuu edelleen satunnaisia loitsuja ympärilleen singoten, tosin huomattavasti kutistuneena, eikä sen odoteta sammuvan ennen 10. universumisyklin päättymistä seuraavassa loppurysäyksessä. Maagien neuvosto on ympäröinyt alueen suojaloitsuilla ja aidoilla, jotka estävät pyörteestä lentelevien loitsujen ja esiin ryömivien kummallisen olentojen pakeneminen muualle maailmankaikkeuteen. Halukkaat voivat tutkia manapyörteen toimintaa paikan päällä. Sisäänpääsymaksuista kerätyt tuotot menevät Arkkisuurmaagien virkistyskassaan.
Noin kaksi kolmasosaa Aethin sadasta loitsusta on loitsittavissa ilman punaisen tai sinisen manan käyttöä, ja kourallisesta lopuista ovat hänen oppilaansa tai seuraajansa kehittäneet tavanomaisilla manatyypeillä toimivia versioita. Osa loitsuista on esoteerisia, kuten #23, Aethin metamaaginen lubukraatio, jonka tarkoitusta tai toimintaperiaatetta kukaan ei tiettävästi ole onnistunut tyydyttävästi selittämään, tai muuten Aethin tutkimusohjelman ulkopuolella arvoltaan kyseenalaisia, kuten #1, Aethin assertio, joka oikein heitettynä ei tee mitään muuta kuin tiettyjen eksoottisten olosuhteiden vallitessa räjähtää loitsijansa silmille[8], mutta toiset ovat nähneet laajaakin käyttöä, kuten #2, Aethin manaluotain, luokassaan helppokäyttöisyydeltään ja tarkkuudeltaan erinomaiseksi arvioitu, manapitoisuuksia arvioiva loitsu, ja toiset osoittautuneet hyödylliseksi kapeille ryhmille, kuten #69, Aethin interspesiaatio, lajienvälisen hedelmöityksen mahdollistava lumous, joka on hyödyllinen kryptofaunan jalostajille sekä pervertikoille. Kahta seuraavaa loitsua ei tiettävästi ole koskaan kyennyt käyttämään kukaan muu kuin Aeth itse - ei sillä, että suurmestarimaagien tasolta olisi osoitettu kiinnostustakaan. Omniloitsua ei tietenkään ole edes yritetty toisia.
Loitsujensa lisäksi Aeth tunnettiin innokkaana kokeellisena biologina. On osittain hänen ja hänen vähemmän kuin riittävien hallussapitomenetelmiensä syytä, että monet Keskiulottuvuuden maailmat ovat niin täynnä nokkaeläinten ja pöllökarhujen kaltaisia kummallisia sekasikiöitä kuin ovat[9].
Hänen tyhjilleen jäänyt transdimensionaalinen velhontorninsa leijailee edelleen autiona (pääasiassa) henkitasolla. Sen epäillään omistajansa kuoleman jälkeen tulleen hulluksi, ja se on nyttemmin ottanut tavakseen pistäytyä erinäisillä merkityksettömillä planeetoilla antamassa paikallisten seikkailijoiden hakea sisältään jonkin aivan liian voimakkaan taikaesineen kanssa arvattavan tuhoisin seurauksin, ja ponnahtaa äkkiarvaamatta ylemmistä ulottuvuuksista suurilla nopeuksilla liikkuvien avaruusalusten tielle[10].
Aethin saatua surmansa Punaisten velhojen veljeskunta paljastui vielä paljon aiemmin luultua riippuvaisemmaksi hänestä; paitsi että ilman suurmestariaan järjestö jäi vaille ylintä johtajaa ja selkeitä mekanismeja korkeiden virkojen täyttämiseksi, myös punaisen manan itsensä paikka Universumissa alkoi vaikuttaa epävakaalta. Aethin kuoleman jälkeen järjestön käyttämät punaiset manakristallit alkoivat menettää voimiaan, ja osa sen kehittämistä loitsuista heikkenivät tai lakkasivat kokonaan toimimasta varsinkin heikompien jäsenten käsissä - tuhoisimpana esimerkkinä pitävän suojan kaikkia tunnettuja taikuuden lajeja vastaan tuonut Punaisen taikuuden mantteli, joka oli keskeinen esimerkki punaisen taikuuden väitetystä paremmuudesta perinteisempiin taikuuden lajeihin nähden, joka kaikkia punaisia maageja kuudennelle tasolle asti ohjeistettiin suorittamaan päivittäin, ja jota ilman monet heistä jäivät alttiiksi järjestön vihollisten hyökkäyksille. Koko Punaisten maagien veljeskunta alkoi monien silmissä näyttää maagiselta pyramidihuijaukselta, joka kykeni toimimaan vain niin kauan, kuin se saattoi jatkuvasti kasvattaa itseään uusia jäseniä värväämällä ja uusia manakaivoja valtaamalla, ja kun sillä oli tukenaan Biskatamatar syöttämässä sille lisää taikavoimaa. Romahdus Aethin eri ykkösoppilaitten ympärille kertyneisiin irrokejärjestöihin, vanhoja loitsuja harrastepohjalta työstämään jääneisiin alempitasoisten jäsenten kerhoihin sekä keskimatalan profiilin loikkareihin, jotka jaksoivat vielä pitkään vollottaa transdimensionaalisilla televisiokanavilla "huijauksesta", joihin heidät oli narutettu, oli väistämätön. Sinisten mystikoiden salapiiri taas näyttää onnistuneen tehtävässään sulautua joukkoon ja pitää pientä ääntä vähän liiankin hyvin, sillä siitä ei ole Aethin kuoleman jälkimaininkien jälkeen kuultu varmuudella yhtikäs mitään. Eri teorioiden mukaan se vain hajosi, meni syvään okkultaatioon ja asuttaa nyt eristäytyneenä irrokeyhteisönä jotakin Aethin aikana valmisteltua salaulottuvuutta tai uudelleenbrändäsi itsensä ja jatkaa toimintaansa hyväntekeväisyysjärjestönä ja/tai pöllökarhunruokamerkkinä. Tätä tietoa EI kuitenkaan vaihteeksi ole toimittanut mikään mönkiäinen, joten sitä pidettäköön vain kohtalaisena veikkauksena.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Manatyypit itsessään eivät tietenkään ole varsinaisesti minkään värisiä. Aeth kuitenkin assosioi ne näihin kahteen väriin läpi uransa.
- ↑ Tämä johti monet hänen kasvavien vihaolentojensa joukosta olettamaan, että hän yritti peitellä jotakin heikkoutta tai muuta kiusallista asiankohtaa. Todennäköisempää kuitenkin on, että yhtenä Mahtien Mittelön jälkeisen ajan uusista, PR-tietoisista MAHTIolennoista Aeth vain halusi esittää itsensä tietynlaisessa valossa.
- ↑ Tietenkin tosikielellä, mutta olentoryhmä on sama.
- ↑ Punainen ja sininen mana itsessään eivät sisällä Suuntaumusmanoja tavoilla, jotka näiden Suuntaumusten edustajat kykenisivät huomaamaan - sen sijaan vastakkaisten Suuntaumusten edustajien mielestä sininen mana muistuttaa etäisesti Kaaosta tai Hyvyyttä, punainen yhtä etäisesti Järjestystä tai Pahuutta, ja molemmat Tasapainoa. On kuitenkin epäilty, että punaista ja sinistä manaa tuottaakseen ja sen lähteinä toimineita sinisiä ja punaisia emokristalleja luodakseen Aethin täytyi jollakin tapaa täpätä Suuntaumusten voimiin.
- ↑ Tähän asti Yleinen Konsensus oli ollut, että vain sydämeltään kaoottinen olento kykenisi helposti käyttämään edes ensimmäistä metodia, ja kaikkien viiden opetteleminen olisi mahdollista vain Kaaosherroille. Miten Aeth onnistui, sen Kaaoskin haluaisi tietää.
- ↑ Tässä vaiheessa jonkun muun kuin suurudenhullun suurmestarimaagin hälytyskellot olisivat saattaneet alkaa soida, mutta, no.
- ↑ Velhojen mukaan aivan eri asia kuin maallinen sota, kaikkien muiden mukaan täsmälleen sama, mutta loitsuja heitellään enemmän ja miekkoja kalistellaan vähemmän.
- ↑ Kugayan nousun aikana tämä loitsu yllättäen löytää käyttötarkoituksen, sillä paljastuu, että spektraalimanan läsnäolo on yksi näistä eksoottisista olosuhteista, ja siitä kehitetään kantomatkallinen versio, joka räjähtää kohteensa, ei loitsijansa päällä.
- ↑ Elefantti, jolla on tuhatjalkaisen jalat, hyttysen pää ja pöllön takaruumis kaulansa alapuolella? Useita eri lajeja.
- ↑ "Klang!"
| Suprem biskatamatar | Undremal biskatamatar |
|---|---|
| Arkkisuurmaagit |
|---|
| Suurmestarimaagit |
| Necromancer • Kaaoksen Mestari • Celiel • Aeth (†) • Khrononthep (†) • Bel'ryn Vuin (†) • Nal-Nuurn Liskoisä (†) |
| Suurmaagit |
| Renargent • Elonde de Dnole • Shiromayi Yoko'zo • Lllan Meave Yng |
| Arkkimaagit |
| De Discordiano • Tyräel Haara-Pallila |
| Mestarimaagit |
| Ultimagus • Obmuloc • Cacogerus Waldvorbaum • Bela Vekoni • Zxczwqratz |
| Rivimaagit |
| - |
| Ulkopuoliset |
| Damien Gaylord |
| Järjestöjä ja ryhmittymiä |
| Lonkeromestareiden veljeskunta • Qahiqin maagineuvosto • Ordo Fulguris Tumultuosi • Punaisten velhojen veljeskunta • Sinisten mystikoiden salapiiri |
