Lohikäärmeensurma

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Lohikäärmeensurma
Lohikäärmeensurma.jpg
Kuvausten ja miekkaseppien piirroksien pohjalta luotu jäljennös Lohikäärmeensurmasta.
Tosinimi:Lohikäärmeensurma
Aseen tyyppi:Pitkämiekka
Aseen luokitus:Myyttinen
Nykyinen omistaja:Ei tiedossa
Entiset omistajat:Sei Karu
Erikoisvoimat
ja -kyvyt:
Lohikäärmeensielujen ehdoton hallinta, laajennettu lohikäärmevoimien hallinta
Tuhokapasiteetti:Semigalaktinen

Lohikäärmeensurma on ominaisuuksiltaan ja historialtaan miekkamiesten ja aseseppien keskuudessa laajasti tunnettu, Aseiden luokitukset tason miekka, ja jonka ainoa tunnettu käyttäjä on vähintään yhtä kuuluisa legendaarinen miekkamestari Sei Karu.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Legendan alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohikäärmeensurma luotiin Mahtien Mittelön loppupuoliskolla, yhden Universumin maineikkaisimpiin suurmestarimaagi-seppämestareihin kuuluvan henkilön, Dormin Fabbron, toimesta. Myöhemmin jo eläkkeelle siirtyneelle Fabbrolle tehty haastattelu miekan syntyyn johtaneista tapahtuneista ei valitettavasti edennyt pidemmälle kuin tokaisuun "Khyl siit aika hyvä tuli". Jatkokysymykset kariutuivat Fabbron alkaessa jaaritella siitä miten oli viisisataa vuotta aiemmin onnistunut kehittämään lepakon lannasta kahvinkaltaista uutetta joka maistuu aivan Costa Ricalta[1].

Fabbro piti miekkaa velhontornissaan tuntemattomia ajanjaksoja kunnes lähipitäjään saapunut nuori lohikäärme hyökkäsi sinne. Sattumalta paikalle saapunut nuori piikkitukkainen miekkamies Sei Karu ryntäsi paikalle, ja oikeudentuntoisena matkalaisena alkoi suullisesti ja kovaan ääneen kyseenalaistaa lohikäärmeen tekojen moraalisuutta. Sanaharkan johdettua sapelien juttujen kalisteluun Karu päätyi tarttumaan tornin vinttikerroksen romahtaneesta tarvikekasasta aseeseen, joka sattui kuin sattuikin olemaan Lohikäärmeensurma. Vaikka miekka olikin kestävämpi ja paremmin tasapainotettu kuin hänen aiemmassa kahinassa käyttökelvottomaksi kolhiutunut oma astalonsa, oli lohikäärme silti äärettömän kova vastus, ajaen Karun lähes henkihieveriin. Karun alkaessa jo vaipua epätoivoon Lohikäärmeensurman onnistui lävistää hirviön suomupanssari Karun eeppisen viimeisessä hyökkäyksessä. Tämän jälkeen miekka paljasti todelliset voimansa ja absorboi lohikäärmeen sielun itseensä Karun vaipuessa tajuttomuuteen. Karu vietti seuraavan viikon tajuttomana velhon vierashuoneen pedillä lukuisten siteiden peittämänä. Tapauksesta kiitollisena Fabbro luovutti miekan hänelle heitettyään muutaman kliseisen täytelausahduksen, jonka kuultuaan yhä vammoistaan paranemaan päin oleva Karu lähti korvia pidellen jatkamaan matkaansa.

Tuntemattomia ajanjaksoja Karu harjoitteli Lohikäärmeensurman käyttöä, taisteli, kehittyi ja nousi yhdeksi kuuluisista miekkamiehistä. Jo alhaisena Biskamatar-aikanaan Karu oli ylivoimainen kohdattava kelle tahansa miekkamiehelle - vaikkakaan Lohikäärmeensurma ei vielä tänä aikana ollut paljastanut kaikkia yliluonnollisia ominaisuuksiaan, oli se kuitenkin kestävyydeltään ja terävyydeltään ylivoimainen useita biskamatarien ja sitä alempitasoisten miekankäyttäjien kalpoja vastaan. Tänä aikana laajaa mainetta niittänyt, Suuren lohikäärmepuhdistuksen alulle laittanut Anti-Lohikäärme-Liiga värväsi itselleen väkeä ja Karun tiedetään olleen sen jäsenenä joitain vuosia.

Suuruuden ajat ja katoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutettuaan viimeisen tason Lohikäärmeensurman taisteluominaisuuksien hallinnassa Karun ura lähti uskomattomaan nousukiitoon samaan tahtiin ylenemisen voimajärjestyksessä kanssa. Huolimatta sitoutumattomuudestaan mihinkään Suuntaumukseen hän nautti suurta suosiota Järjestyksen, Tasapainon ja Hyvyyden sisäpiirien suunnilta ja oli aina tervetullut kaikenkarvaisiin pippaloihin joita nämä tahot järjestivät. Suoratkaan käännytysyritykset eivät kuitenkaan estäneet Biskatamatar-tasoista Karua perustamasta liittoutumatonta hyväntekijä-sankarijärjestöään Oikeuden Ruusuja, kyllästyttyään Anti-Lohikäärme-Liigan turhan verenhimoiseen lohikäärmeiden metsästykseen. Nyt Kaaosta, Pahuutta[2] ja Lohikäärmesotien jälkeen paenneita sotarikoksista syytettyjä muinaislohikäärmeitä[3] vastaan taisteleminen muodostui järjestön päätehtäväksi.

Lohikäärmeensurman kaltainen signatuuriase myös mahdollisti horjumattoman Oikeuden Ruusut -brändin syntymisen, jota lypsettiin kaikenlaisten oheistuotteiden, kirjallisuuden, hypertelevisio-ohjelmien ja elokuvien muodossa vuosisatojen ajan. On olemassa väitteitä, että nuori Hjassan olisi ollut alttiina kyseisen brändin vaikutuksille ja saanut innoituksensa sankariksi ryhtymiseen juuri Oikeuden Ruusuista, mutta kyseiset väitteet on lakaistu toistuvasti maton alle ÖhköMönkö RY:n tuntemattoman osapuolen toimesta.

Vaikka ryhmän suosio ajan myötä hiipui heidän tointensa tultua Universumin asukkaille yhä arkipäiväisemmiksi, toimivat sankarit yhä eräänlaisena yksityissiiven Universumipoliisina ja rauhanturvaajina erinäisissä konflikteissa.

Useiden seikkailujensa vuoksi ryhmän onnistui kuitenkin haalia itselleen useita voimakkaita - ja sitäkin katkerampia - vihollisia. Itseään Turmion Kouraksi kutsuva, edellämainituista voimakkaista - ja sitäkin katkerimmista - vihollisista muodostettu ryhmä päätti tuhota ryhmittymän yhdessä viimeisessä taistelussa. Sponsorirahoituksen katkettua viikkoa aiemmin Ruusut ottivat (ilman mestarinsa Karun lupaa) haasteen vastaan ilomielin, palauttaakseen nimensä takaisin kartalle.

Oikeuden Ruusujen (miinus Karu) saavuttua ennalta määrätylle taistelupaikalle joutuivat he yllättymään Turmion Kouran paikalle tuomien joukkojen vahvuuksista ja varustelutasosta. Valtavat demonien, örkkien, peikkojen, gobojen[4] ja muiden vuokrattujen, palkattujen tai muuten paikalle houkuteltujen otusten armeijat, joiden edustajien kauloja sankarit olivat katkoneet useita vuosia, olivat kokoontuneet yhteen taistelua varten. Valtaosa vihollisen kätyreistä oli hampaisiin asti varustettu Ykkösestä tuotetuilla[5] kielletyillä taika-aseilla[6]. Neljän tusinan Turmion Kouran johtotähden hekotellessa komentopaikaksi ottamallaan laakealla kalliomuodostelmalla Oikeuden Ruusut valmistautuivat taisteluun. Noin neljänsadan Ruusun rynnäköidessä suurin tappioin ylivertaisesti varustettujen vihollisten meren halki Turmion Koura teki siirtonsa ja päätti henkilökohtaisesti murskata vastustajansa rynnäten itse taistelukentälle.

Uskomattoman verilöylyn saavuttaessa loppunsa itse Karu ilmestyi paikalle. Havaittuaan kaikkien toveriensa makaavan maassa joko kuolleina tai kuolemaisillaan valtasi hänet suunnaton raivo. Tuhottuaan omakätisesti suuren osan vihollisen armeijoista, surmattuaan noin puolet Kouran jäsenistä henkilökohtaisesti ja aiheutettuaan ikuisia arpia useimmille jäljellejääneille, pakeneville vastustajilleen huusi Karu kirouksensa ilmoille. Samalla hetkellä Turmion Kouran voimakkain jäsen, Pahuuden senaikainen Beker Qizerag Zakiraka[7] ilmestyi luomastaan portaalista ja haastoi Karun viimeiseen taisteluun. Yltäpäältä vihollistensa veressä Karu otti taisteluasennon ja nyökkäsi. Qizeragin ase, myyttinen aikaa, avaruutta, todellisuutta ja psionisia voimia hallitseva miekka kohtasi Lohikäärmeensurman ennennäkemättömässä voimainkoetuksessa, jota elementtien räiskyvät lennot värittivät. Koska demonin ase kykeni epätekemään kaiken Lohikäärmeensurman aiheuttaman vahingon, joutui Karu hiljalleen ahtaalle taistelun venyessä. Lopulta Karu joutui turvautumaan viimeiseen tekniikkaansa, joka uhrasi hänen sielunsa tuhotessaan demonin aseen sekä molempien taistelijoiden fyysiset olemukset. Viimeisen ja vahvimman Ruusun haihduttua kiehuvan energian pyörremyrkyyn vain Lohikäärmesurma sekä demonilohikäärmeen pahoin vaurioitunut sielu jäivät taistelukentälle. Yrittäessään vielä siirtyä toiselle olevaisuuden tasolle sielu kuitenkin juuttui Lohikäärmeensurman absorbointikenttään ja hajosi tuhansiksi sirpaleiksi.

Pirstomalla Qizeragin sielun miekka varmisti demonin lopullisen tuhon ja kahlitsi sen voimavarannot itseensä. Lohikäärmeensurma leijui hetken ilmassa, sytytti sitten itsensä punaisiin liekkeihin ja katosi. Myöhemmin järjestettyjen etsintöjen jälkeen asetta ei ole koskaan löydetty. Vaarallisen voimakkaan miekan leijailu vapaana Universumin markkinoilla on saanut useat onnenonkijat järjestämään retkikuntia miekan löytämiseksi, tuloksetta.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohikäärmeensurma on Myyttisten Aseiden Perussatsin standardit täyttävä mestariteos[8] jonka puhtaat "fyysiset" ominaisuudet antavat oikeuden myyttisen miekan titteliin.

Miekan erikoisuus on kuitenkin sen kyky valjastaa lohikäärmeiden sieluja käyttövoimakseen. Iskuvoiman kasvattamisen lisäksi Lohikäärmeensurma kykenee myös hallitsemaan kaikkien kaappaamiensa lohikäärmeiden hengitysaseita sekä näiden hallitsemia energia-, mana- ja jopa psionisia voimia estoitta. Jokaisen kerätyn sielun myötä Lohikäärmeensurman toimintakapasiteetti kasvaa lineaarisesti, mikä yhdistettynä aiemmin mainittuihin tekee aseesta todellakin myyttisen.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Haastatteluryhmä kaatoi tiedon saatuaan kahvikuppinsa ympäri ja poistui talosta välittömästi.
  2. Oikeastaan kaikkien Suuntaumusten lippujen alla marssineiden osapuolien, mutta esimerkiksi Hyvyys syyllistyi esimerkiksi Pahuuteen verratessa harvemmin tarpeeksi suoraan terroriin siviiliväestöä kohtaan.
  3. Järjestyksen luovan tietohallintolaitoksen mukaan jopa kokonaisten galaksien tuhoutumisista, joista vain sattumalta tuppasi löytymään äärimmäisen suuria majoraenergiajäämiä ja planeettojen kylkeen laserkatseella tehtyjä töherryksiä tyyliin UM KÄVI TÄÄLLÄ tulisi syyttää vain ja ainoastaan lohikäärmeitä, M.O.T.
  4. Örkit ja muut värvättiin täyteaineeksi - mikä hyvän ja pahan välinen taistelu se olisi, jos siinä ei olisi mukana örkkejä?!
  5. Pahuuden Yliherrojen vihollisuus ei koskaan, KOSKAAN ole suositeltavaa missään olosuhteissa.
  6. Niin kielletyillä, että edes kiellot määränneet Järjestyksen lainsäätäjät eivät niistä tienneet.
  7. Aka. "Tuhannen Kauhun Qizerag", Pelkojen Herra ja Lopun Esitaistelija, Universumin voimakkain dracen.
  8. Miekka ei katkea tai tylsty, on täysin virheetön ja leikkaa poikkeuksetta kaikkia materiaaleja sekä aiheuttaa tosivahinkoa.