Epäkuolleet
Epäkuolleet ovat olentoja, jotka ovat kuolleet mutta tulleet, useimmiten mustan magian avulla saatetuiksi tilaan, jossa ne voivat suorittaa tiettyjä eläville olennoille ominaisia toimintoja vaikka eivät olekaan elollisia ruumiillisessa mielessä. Epäkuolleiden yhdistävä tekijä on se, että epäkuolleen sielu ei koskaan ole ruumiin yhteydessä samalla tavalla kuin elävällä olennolla, vaan esimerkiksi jää tuonpuoleiseen tai on vangittu johonkin ruumiin ulkopuoliseen paikkaan.
Epäkuolleita henkiin herättävää ja niitä komentavaa maagia kutsutaan nekromantikoksi tai kuolleistanostattajaksi. Nekromantikot eivät useimmiten ole pidettyjä maagien joukossa, ja kun maageja aletaan vainota, nekromantikot ovat usein ensimmäisenä vihaisten väkijoukkojen tappolistalla.
Suuret määrät vapaata kuolema-manaa voi saada aikaan spontaania epäkuolleiden syntymistä (toisin sanoen kuolleet eivät pysy kunnolla kuolleina).
Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zombi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Voimakkuus | E |
|---|---|
| Vaarallisuus | E+ |
| Älykkyys | E- |
Perusepäkuollut, jollaisen nostattamiseen pystyy kuka tahansa nekromantikko. Zombilla ei ole sielua eikä mieltä, vaan se on pelkkä taikuuden elävöittämä nukke. Zombi on nostattajansa tahdoton orja, jota nekromantikon täytyy ohjata ja valvoa jatkuvasti. Zombit ovat silti alatason nekromantikolle kelpo palvelijoita, sillä ne ovat kuuliaisia ja tottelevat käskyjä kirjaimellisesti. Spontaanisti vapaan kuolemamanan herättämämä syntynyt zombi on tahdoton olento, joka haluaa ainoastaan syödä elävien lihaa ja metsästää siksi eläviä päättömästi.
Luuranko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Voimakkuus | E+ |
|---|---|
| Vaarallisuus | D/E |
| Älykkyys | D |
Toinen epäkuollut. Käytännössä samanlainen kuin zombi, mutta luurangon liha on käytännössä kokonaan irronnut luista, joten ruumiin pysyttäminen koossa vaatii suuremman magialatauksen kuin zombeilla. Tästä johtuen luurangot ovat myös hieman taitavampia kuin zombit. Luurankon voimat riippuvat osin siitä, minkä luuranko se on. Esimerkiksi demonin luuranko olisi voimakkaampi kuin ihmisen luuranko.
Gashadokuro on useiden luurankojen yhteenkerätyistä luista koostuva jättiläisluuranko. Kaikilla käytetyillä luurangoilla täytyy olla sama kuolinsyy, jotta niiden synkronisoiminen yhdeksi epäkuolleeksi kokonaisuudeksi olisi mahdollista.
Necrid[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Necromancerin omakohtainen, patentoitu epäkuolleiden laji. Necridit ovat paljon vahvempia kuin zombit, ja myös paljon älykkäämpiä, sillä necrideillä ruumiista poistunut mieli on palautettu ruumiin yhteyteen. Necridit kykenevät oppimaan uutta ja ne myös säilyttävät eläessään osaamansa tiedot ja taidot. Siksi esimerkiksi suuresta kenraalista nostatettu necrid on erinomainen johtamaan necridien vähäisempiä joukkoja. Necridit eivät myöskään tarvitse suoraa nostattajansa ohjausta pystyäkseen toimimaan, vaan ne pystyvät tekemään omia päätöksiään. Ne ovat tosin myös huomattavasti uskollisempia ja tottelevaisempia kuin tavalliset ihmissotilaat.
Epäkuollut vampyyri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Epäkuolleet vampyyrit ovat nimensä mukaisesti epäkuolleita olentoja, joiden täytyy epäkuollutta tilaansa ylläpitääkseen imeä elävien olentojen verta. Niillä on mieli, vapaa tahto ja kaikki eläessään hallitsemansa kyvyt ja voimat, mutta ei sielua. Epäkuollut vampyyri voidaan luoda tarpeeksi voimakkaalla taikuudella, tai vanhempi vampyyri voi muuttaa uhrinsa sellaiseksi juottamalla tälle pois imemänsä veren tilalle omaa, saastunutta vertaan. Vampyyrit eivät ole nekromantikkojen suosiossa, sillä niitä on liian vaikea luoda ja hallita jotta ne soveltuisivat palvelijoiksi, ja nekromantikko, joka on tarpeeksi voimakas muuttaakseen itsensä vampyyriksi on luultavasti myös tarpeeksi voimakas muuttaakseen itsensä lichiksi, joilla on vähemmän heikkouksia.
Lich[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Voimakkuus | B |
|---|---|
| Vaarallisuus | B+ |
| Älykkyys | B |
Lichit ovat voimakkaita epäkuolleita, jollainen syntyy, kun kuolemattomuutta tavoitteleva nekromantikko irrottaa sielunsa ruumiistaan ja kamitsoi sen fylakteeriksi kutsuttuun ulkoiseen ankkuriin. Niin kauan kuin tämä esine on ehjä, lichillä on tyypin 8 kuolemattomuus, eikä se voi todella kuolla, vaikka sen elintoimminnot lakkaavat ja ruumis mätänee, vaan jää olemaan epäkuolleena, ja vaikka sen ruumis tuhottaisiin, sen sielu jää fylakteeriin ja voi kasvattaa, vallata tai luoda itselleen uuden ruumiin asutettavaksi. Sen sijaan jos fylakteeri tuhotaan, lichikin menehtyy[1]. Licheillä on luonnollisesti tapana piilottaa fylakteerinsä mitä ovelimmin ja mitä vaikeapääsyisempiin paikkoihin moninaisten maagisten ja ruumiillisten esteiden ja ansojen taa. Lichit toimivat usein vähäisempien epäkuolleiden johtajina, ja Ykkösen epäkuolleiden armeijat käyttävät niitä usein upseereina. Lichiksi muuttumiseen tunnetaan monia rituaaleja, joiden vaiheet ja vaatimukset vaihtelevat. Useimmat lichit päätyvät laatimaan omansa, ammattiylpeydestä jos eivät varsinaisesta tarpeesta.
Fylakteerit voivat ottaa monia muotoja. Vanhin ja klassisin on rasia tai medaljonkin, jonka sisällä on maagisin riimuun kirjailtu käärö, mutta suosittuja vaihtoehtoja ovat myös isot jalokivet[2] sekä lichin oma, ruumiista irrotettu sydän[3]. Fylakteeri voi olla hyvin suuri, kuten rakennus tai kokonainen kaupunki, tai se voi olla elävä olento. Tunnetaan myös tapauksia, joissa lichi on tehnyt itsensä tai jonkin ruumiinosansa fylakteerikseen[4], mutta tämän menettelyn hyödyt ovat kyseenalaiset. Fylakteeriksi ei kuitenkaan voi muuttaa aivan mitä tahansa rojua, vaan tavallisesti vaaditaan, että fylakteerilla on oltava jokin yhteys luojaansa - sillä on oltava tälle huomattavaa tunnearvoa tai sen on sisällettävä tai koostuttava osista tämän ruumista[5] - jotta sielun kiinnittäminen siihen olisi mahdollista. Fylakteerejä voi olla useita: tällöin yhden fylakteerin tuhoutuminen ei vielä tuhoa lichiä, mutta sielunsa jakaminen osiin tällä tavoin voi johtaa muihin tuskallisiin ja vaarallisiin lieveilmiöihin.
Stereotyyppinen lich näyttää repaleisiin kaapuihin puetulta luurangolta, jonka silmänaukoista, suusta ja rintakehästä leimuaa vihreitä tai sinisiä liekkejä, mutta lich voi olla vaihtelevan hyvin säilynyt, ja jotkin ovat pitäneet saman ulkomuodon kuin eläessään, ja toiset taas muokanneet olemustaan hyvin kauas alkuperäisestä, kuolevaisesta ruumiistaan.
Epäkuolleina lichien ei tarvitse syödä, hengittää, nukkua tai tehdä mitään muutakaan orgaanisen elämän vaatimaa, kipu ei satuta niitä eivätkä verenvuoto tai kudosvauriot (jos lichillä siis edes on kumpaakaan) tuota muuta kuin esteettistä haittaa, eivätkä elävään ruumiiseen liittyvät lukemattomat vaivat ja vietit kosketa niitä. Tavalliselle kuolevaiselle tämä kuulostaa helvetiltä, mutta licheiksi itsensä muuttaneet kokevat sen tavallisesti erittäin vapauttavana, ja voivat ilman elämän lakkaamatonta taustamelua keskittyä täysin rinnoin rintakehin olennaiseen, eli maagisten taitojensa hiomiseen edelleen. Lisäksi lichiys itsessään korottaa nekromantista potentiaalia, ja lichit voivat ruumiissaan vellovaa kuolemamanaa kanavoimalla luoda ja komentaa sekä täpätä lisävoimaa vähäisemmistä epäkuolleista tai vahingoittaa eläviä.
Protolich on olento, joka on siirtänyt sielunsa fylakteeriin, mutta ei ole vielä kuollut. Tällainen olento on tyypin 8 kuolematon mutta ei varsinaisesti epäkuollut, sillä sillä on yhä elinvoima ja elintoimintoja. Jos protolich kokee luonnollisen tai (useammin) väkivaltaisen kuoleman, se muuttuu todelliseksi lichiksi. Jotkin lichiksi muuttumisen menetelmät (kuten sydämen irrottaminen) sisältävät tulevan lichin kuoleman, toiset mahdollistavat vaihtelevan pituisen välivaiheen protolichinä. Varsinaiset lichit tavallisesti halveksuvat protolichejä turhanpäiväisinä empijöinä, jotka eivät osaa päättää, kummassa hiippakunnassa haluavat asua.
Demilich on degeneraatti tila, joka voi seurata epäonnistuneesta lichifikaatiosta, lichin ja fylakteerin sidettä ylläpitävien loitsujen raukeamisesta ajan kanssa[6] tai lichin mielen pettämisestä iättömyyden paineen alla. Tällaisen lichin ruumis hajoaa ja sen sielu ja mieli jäävät vangeiksi fylakteeriin, missä ne tavallisesti vaipuvat horroksen kaltaiseen tilaan. Jotkin demilichit voivat olla älykkäitä, mutta useimmat ovat kokonaan menettäneet kaiken muun paitsi nekromantisen tietoutensa ja reagoivat ulkomaailmaan vain vaistonomaisilla tavoilla[7]. Demilichit ovat tietyissä piireissä, eli lähinnä muiden lichien parissa, arvostettuja kuolemamanan ja maagisen tietoisuuden lähteinä sekä ansoina tungetteleville seikkailijoille.
Arkkilichi on lichin kehittyneempi muoto, lich, joka on niin voimakas ja elänyt (tai siis ollut elämättä) niin pitkään, että ei enää tarvitse fylakteeria vaan on saavuttanut todellisen tyypin 7 kuolemattomuuden. Arkkilichin sielu voi liikkua vapaasti sen ruumiin ulkopuolella, ja luoda tai vallata itselleen uuden ruumiin jos vanha vahingoittuu tai tuhoutuu. Tästä seuraa joskus erilaisia kummallisuuksia, kuten arkkilichejä, joilla on useita ruumiita, tai nk. Gargravarrin ilmiö, jossa sielu ja ruumis omaavat kumpikin oman mielen ja toimivat erillisinä olentoina. Arkkilichien yleisyydestä, yleisestä voimien tasosta tai siitä, mitä sellaiseksi tulemiseen vaaditaan, on vaikea saada luotettavaa tietoa, sillä licheillä on tapana väittää olevansa arkkilichejä jotta niiden viholliset eivät ymmärtäisi etsiä niiden fylakteeria, ja arkkilicheillä olevansa lichejä jotta niiden viholliset tuhlaisivat aikaansa olemattoman fylakteerin etsimiseen.
Kuolonritari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Voimakkuus | B |
|---|---|
| Vaarallisuus | A/B |
| Älykkyys | C |
Kuolonritarit ovat epäkuolleita, jotka jokin jumala tai sitä vastaava entieetti (esimerkiksi Mahtava) on kironnut (tai siunannut, näkökulmasta riippuen) epäkuolleisuudella. Kuolonritarit ovat usein voimakkaita maageja ja niiden tuhoaminen on vaikeaa, johtuen siitä, että kuolonritarin olemassaoloa yllpitää epäkuolleisuudelle tyypillisten perustason kuolemattomuuden lisäksi myös kuolonritarin alunperin luonuot kirous ja kirouksen asettaneen tahon tahto[8]. Nimensä mukaisesti kuolonritarit keskittyvät yleensä voimakkaasti aseelliseen taisteluun, ja käyttävät tyypillisesti haarniskaa, joka on kuolonritarilla pysyvä osa ruumista, ja joissain tapauksissa jopa kaikki, mitä ruumiista on jäljellä. Kuolonritareita ympäröi alati läsnäoleva pelon ja kuoleman aura, joka heikentää elollisia olentoja ja saa useimmat tietoiset olennot atavistisen kauhun valtaan. Tämän vuoksi kuolonritarit eivät ole erityisen suosittua seuraa elävien olentojen keskuudessa, mutta ovat luonteestaan riippuen kuin kotonaan epäkuolleiden ja henkiolentojen seurassa. Kuolonritarit hallitsevat luonnostaan voimakkaita kuolonvoimia, joihin kuuluu pelätty kyky surmata normaalit kuolevaiset yhdellä sanalla tai eleellä.
Toisin kuten esimerkiksi zombeilla tai luurangoilla, joiden sielu on kokonaan poissa, tai licheillä, joiden sielu on kammitsoitu ruumiin ulkopuolelle, kuolonritareilla sielu on pysyvästi kiinni ruumiin riekaleissa, mutta sen ja ruumiin välinen side on leikattu korjaamattomasti poikki. Hyvyyden palveluksessa olevien epäkuolleiden vastaisten järjestöjen mukaan tämä aiheutta sielulle suunnatonta tuskaa, joka jatkuu ainiaan niin kauan, kuin kuolonritari on olemassa. Koska sielun ja ruumiin välinen yhteys on kuitenkin katkaistu, kuolonritarin ruumis ei tunne tästä tuskasta mitään, sekä on tämän lisäksi kokonaan immuuni sekä fyysiselle että mentaaliselle kärsimykselle. Toisin kuin monilla muilla epäkuolleilla, kuolonritareilla ei ole luontaista regeneraatiota, mutta niillä on sen sijaan tyypin 2 kuolemattomuus, jonka ansiosta minkään suuruinen fyysinen vahinko ei riitä niiden tuhoamiseen. Kuolonritarit voivat kuitenkin helposti korjata itseään maagisesti - koska kuolonritarin ei tarvitse välittää mistään muusta kuin fyysisestä vahingosta, se voi korjata ruumistaan pelkällä perusasteen muodonmuutostaikuudella. Kuolonritarit eivät voi väsyä fyysisesti, eivätkä ne tarvitse unta, happea, vettä tai ruokaa. Niiden mana- ja energiavarannot ovat kuitenkin rajalliset siinä missä minkä tahansa muunkin olennon, joten ne eivät voi laukoa loitsuja tai energiahyökkäyksia loputtomiin, vaikka väsyä ne eivät voikaan. Kuolonritarin lopullinen tuhoaminen vaatii sen olemassaoloa ylläpitävän kirouksen täydellistä lakkauttamista, mikä voi olla sen langettaneesta tahosta riippuen hankalaa tai liki mahdotonta[9].
Epäkuolleiden armejoissa kuolonritarit ovat usein eliittisotilaita ja sadanpäämiehiä, mutta useissa tapauksissa kuolonritarit tykkäävät myös toimia yksin. Tällaiset yksinäiset kuolonritarit tapaavat asua jossain pimeässä linnassa keskellä itse autioittamaansa valtakuntaa, josta käsin ne hallitsevat tai vain terrorisoivat ympäröivää seutua, ja tietenkin ajoittain taistelevat kuolonritaria tuhoamaan tulleita sankariletkoja vastaan. Pahuus ja hieman vähemmässä määrin Kaaos tykkäävät kuolonritarien käytöstä armeijoidensa komentajina, muilla suuntaumuksilla on enemmän varuksia kuolonritarien läsnäolon aiheuttamien negatiivisten sivuvaikutusten vuoksi (ja tietenkin omista moraliteettiin liittyvistä syistään). Pahuuden ja Kaaoksen keskuudessa kuolonritariksi muuttaminen nähdäänkin huomattavasti useammin palkintona kuin rangaistuksena, ja hyvin taistelussa kunnostautunut mutta siinä kuollut tai kuolettavasti haavoittunut soturi saatetaankin näiden suuntaumusten ollessa kyseessä palauttaa kuolemanjälkeiseen elämään kuolonritarina, missä tapauksessa tällainen menettely nähdään ylennyksenä[10]. Kuolonritareilla voi olla heikompia epäkuolleita alaisinaan, ja ne pystyvät suoralta käsin hallitsemaan heikompia epäkuolleita ja osaavat luonnostaan nekromantiaa, jonka avulla ne voivat herättää kuolleita olentoja heikompien epäkuolleiden muodossa.
Ghouli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Voimakkuus | E |
|---|---|
| Vaarallisuus | D- |
| Älykkyys | C- |
Ghoulit ovat epäkuolleita, jotka ylläpitävät olemassaoloaan syömällä kuolleiden mätänevää lihaa. Fyysisesti ne ovat noin ihmisen kokoisia, mutta kumarassa kulkevia, harmaanahkaisia olentoja, joilla on pitkät, vahvat leuat ja kynnet sekä suu täynnä raateluhampaita. Ne ovat jonkin verran ihmisiä fyysisesti nopeampia ja voimakkaampia ja epäkuolleisuutensa takia väsymättömiä, mutta vastaavasti varsin tyhmiä.
Ghoulit eivät käytä ravinnokseen syömänsä lihan sisältämiä hiiliyhdisteitä, vaan irroittavat siinä tapahtuvan, kuolemamanaa tuottavan mätänemisprosessin ja valjastavat sen omaa epäkuolleisuuttaan ylläpitämään. Näin mädäntymättömäksi tehdyn orgaanisen aineksen ne käyttävät oman ruumiinsa korjaamiseen ja uusimiseen. Ghoulit suosivat älyllisten olentojen lihaa, sillä sellaiset sisältävät muita enemmän kuolemaa, mutta eivät silti useinkaan ole vaaraksi näille olennoille, sillä ne tarvitsevat ravinnokseen nimen omaan kuollutta ja mädäntynyttä lihaa, minkä lisäksi ne ovat luonnostaan arkoja ja piilossapysyttelyyn taipuvaisia olentoja, mistä syystä ne metsästyksen sijaan hakevat ruokansa esimerkiksi hautausmailta. Mikäli tällaisia luonnonresursseja ei ole saatavilla, saattavat nälkäiset ghoulit tappaa niiden asuinsijoille tai niiden läheisyyteen eksyviä olentoja, ja piilottaa niiden ruumiita siksi kunnes ne ovat syömäkelpoisia.
Kuolonaave[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Voimakkuus | D |
|---|---|
| Vaarallisuus | D |
| Älykkyys | D tai C |
Kuolonaaveet ovat pitkiltä, hupullisilta kaavuilta, joiden alla ei ole mitään näyttäviä epäkuolleita, jotka syntyvät kuolleiden sieluista, jotka on kuolemamanalla sidottu elävien maailmaan ja pakotettu palvelemaan nekromantikkoa. Niillä on kyky imeä elävien olentojen elinvoimaa kosketuksellaan tai läsnäolollaan, jolloin nämä heikkenevät tai kuolevat ja kuolonaave vahvistuu. Toisin kuin puhtaat aaveet, jotka ovat ruumiittomia, kuolonaaveilla on myös fyysinen komponentti joka koostuu palasesta kuolonaaveen alkuperäistä ruumista. Mitä voimakkaampi kuolonaaveen luonut nekromanttikko on, sitä pienempi osa ruumista tarvitaan - heikommat nekromantikot voivat tarvita kokonaisen ruumiin, voimakkaimmille saattaa riittää pelkkä pääkallo tai yksittäinen luu. Joka tapauksessa kun kuolonaave on luotu, sen ruumis haipuu hiljalleen olemattomiin ajan kuluessa; liha katoaa ensimmäisenä ja luut seuraavat hiljalleen, kunnes jäljellä on pelkkää tyhjyyttä.
Osa kuolonaaveista on pakotettu nekromantikon alaisuuteen vastoin tahtoaan, ja palvelevat siksi vastentahtoisesti, odottaen jatkuvasti mahdollisuutta kääntyä herraansa vastaan. Toiset, jotka on luotu pahoista, kauan kuolleina olleista tai jo valmiiksi aaveiksi muuttuneista sieluista himoitsevat elämää, ja ellei niitä hillitä, hyökkäävät sokeasti kaikkien elävien kimppuun ravitakseen itseään näiden elinvoimalla. Kaikkein vaarallisimpia kuolonaaveita ovat sellaiset, jotka palvelevat luojaansa vapaaehtoisesti, sillä tällaiset kuolonaaveet voivat käyttää osaa niistä voimista, jotka niillä oli eläessään ja opetella uusia kykyjä, ja toimivat paljon muita kuolonaaveita älykkäämmin.
Kalmanhurtta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Hurtat
Kalmanhurtat ovat epäkuolleisiin lukeutuvia hurttia, koiran hahmoisia epäkuolleita. Kalmanhurtat eivät ole joidenkin kuolevaisten harhaluuloista huolimatta ainoastaan epäkuolleita koiria[11], vaan edustavat kokonaan omaa lajiansa, jolla on useita tärkeitä eroja esimerkiksi zombi-koiriin. Eräs kalmanhurttien ominaispiirteistä on niiden kuolettava uloshengitys, joka kykenee tappamaan sitä hengittävän kuolevaisen, ellei tämä ole asianmukaisesti suojautunut.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Näin teoriassa. Käytännössä licheiksi päätyvät olennot tapaavat olla niin sitkeitä, ovelia ja paranoideja, että "mutta jotakin jäi jäljelle" on vähemmän yllättävää kuin se, että lichistä pääsisi koskaan kunnolla eroon kerralla.
- ↑ Nyrkin kokoinen, omaa kelmeää valoaan hehkuva tumma rubiini näyttää hyvältä minkä tahansa luolaston tai linnakkeen perimmäisen kammion koristeena.
- ↑ Oman sydämensä kaivaminen irti rinnasta ja sitten pysyminen elossa kyllin kauan, että ehtii langettaa siihen fylakteerin luomiseen vaadittavat erittäin vaativat loitsut on luultavasti lichiksi muuttumisen helpoin osa.
- ↑ Tällöin sielu pysyy ruumiissa, mutta sen ja ruumiin välinen side muuuttuu laadultaan toisenlaiseksi.
- ↑ Klassisessa fylakteerissa käärö on lichin nahkaa ja riimut kirjoitettu tämän verestä valmistetulla musteella.
- ↑ Muista vaihtaa fylakteerisi kuolonmiasmat ainakin kerran vuosituhannessa!
- ↑ Tummanpuhuvan jättiläisrubiinin luolaston perukoilta pöhveltäneen seikkailijan lapsenlapsille on eri vänkää, kun isoäidin perintöä jaettaessa joku sattuu lehdestä lukemaan ääneen vast'ikään käännetyistä muinaisista teksteistä paljastuneen kuolleen sivilisaation nimen, vanhan kotimaansa nimen tunnistava demilichi aktivoituu, ja nyt kaikki hautausmaat sadan kilometrin säteellä versovat zombeja.
- ↑ Tämä tekee kuolonritareista muiden epäkuolleille tavallisten kuolemattomuustyyppien ohella tyypin 4 kuolemattomia.
- ↑ Esimerkiksi Nigelin suoraan luomat eliittitason kuolonritarit ovat niin vaikeasti tuhottavia, että Kakkosen virallinen linja on keskittyä tuhoamisen sijaan niiden sinetöimiseen.
- ↑ Erotuksena henkiin palauttamisesta esimerkiksi zombina, kuten saattaa tapahtua tavalliselle rivisotilaalle.
- ↑ Tällaiset olennot lasketaan kukin oman epäkuolleen lajinsa joukkoon, esimerkiksi zombi-koirat tai luurankokoirat.
