Vampyyrit
Vampyyrit ovat mahtiolentojen ryhmä, jotka käyttävät muiden olentojen elinvoimaa tai verta ravinnokseen. Vampyyrejä on useita lajeja, joista osa, mutta eivät kaikki, ovat epäkuolleita.
Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Drakula[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Drakula | |
|---|---|
|
| |
| "Haluan imeä fertasi BLÄÄ". | |
| Tieteellinen nimi: | Cadaver immordax |
| Tosinimi: | drakul |
| Voimakkuus: | E/D |
| Vaarallisuus: | D |
| Älykkyys: | C+ tai E++ (taantuneet yksilöt) |
Drakulat (Cadaver immordax, tos. drakul) tai epäkuolleet vampyyrit[1] ovat epäkuolleita olentoja, jotka ylläpitävät olemassaoloaan ravitsemalla itseään elävien elinvoimalla. Niillä on alkuperäisen olennon ruumis ja mieli, mutta ei sielua; sielun puutteessa varastettu elinvoima ylläpitää ruumista. Useimmat drakulat imevät verta, mutta veri on vain elinvoiman vektori, ja ne voivat imeä ravintonsa myös muiden ruumiinnesteiden, hengityksen tai pelkän kosketuksen kautta. Ykkönen loi drakulat seitsemännellä syklillä tapana värvätä tuolloin Keskiulottuvuudessa yleistyneiden humanoidivarianttien parista voimakkaita ja nopeasti lisääntyviä palvelijoita.
Drakulan ulkomuoto riippuu sen iästä ja siitä, kuinka tuoreeltaan se on päässyt ruokailemaan. Vampyyri, joka on täynnä elinvoimaa, ei poikkea tavanomaista kalpeammasta elävästä, ja jos se syö tavanomaista ravintoa, sillä on kaikki tavallisen elävän ruumiintoiminnot. Kun vampyyrin elinvoima alkaa ehtyä, se menettää ensin elintoimintonsa, kuten pulssin ja hengityksen, ja alkaa yhä enemmän muistuttaa ruumista. Vanhemmilla drakuloilla on kaksi muotoa, hirviömäisempi "pelimuoto" eli game face, jonka ne voivat aktivoida halutessaan, sekä lähi-inhimillinen ihmismuoto, joka auttaa joukkoon sulautumisessa. Mitä suuremmalla marginaalilla drakulan iät ja voimat ylittävät kuolevaiset rajat, sitä kauemmas myös sen tosimuoto erkanee perusmuodosta. Jotkin vanhemmat drakulat menettävät kykynsä omaksua valemuotoa, kun niiden olemus asteittain unohtaa, millaista oli olla elossa, ja drakula, joka elää liiaksi ihmisistä eristyksissä, on vaarassa menettää myös inhimillisen järkensä ja taantua pelkäksi elävien lihaa ja verta himoavaksi, satunnaisia strategisen ajattelun välähdyksiä osoittavaksi voimakkaaksi pedoksi.
Olento voi muuttua epäkuolleeksi vampyyriksi joko suoraan nekromanttisella rituaalilla tai alkemistisesti valmistetun vampyyrieliksiirin kautta[2], tai epäsuorasti toisen drakulan tartuttamana. Vastoin yleistä luuloa tähän ei riitä vain drakulan purema, vaan uhrin on juotava drakulan saastunutta verta[3] samalla kun tämä uhrin verta; uhrin elinvoiman heikentyessä tämä lopulta kuolee ja nousee haudastaan drakulana. Rituaaleja taas voi käydä kyselemässä useilta eri demoniherroilta ja pimeyden jumalten kulteilta. Maksuna saattaa oman sielun lisäksi olla esim. runsaasti veriuhreja. Drakuloilla on useita "sukulinjoja", joista osa on luotu tarkoituksella rituaaleja tai veren ominaisuuksia muuntelemalla, osa syntynyt satunnaismutaation kautta tai drakulasukulinjan assimiloitua itseensä spiraalisen erikoisyksilön[4]. Suurin osa sukulinjoista on kykeneviä tartuttamaan vain ihmisiä, mutta osaa on muokattu ei-humanoideihin tarttuviksi tai on hypännyt lajirajan ylitse ihmishybridien kautta.
Drakulan voimat ja heikkoudet voivat vaihdella sukulinjan mukaan[5], mutta ovat pääpiirteittäin samanlaiset. Ne ovat luonnostaan eläviä fyysisesti vahvempia, nopeampia ja kestävämpiä sekä tehostettujen aistiensa ja yliluonnollisen aineenvaihduntansa boostamina piirun verran älykkäämpiä, ja niillä on epäkuolleelle poikkeuksellinen alhaisen keskitason regeneraatio, eli kyky paikata kärsimiään vammoja ja jopa kasvattaa takaisin menetettyjä ruumiinosia varastamaansa elinvoimaa "polttamalla" niin kauan kuin joko pää tai sydän säilyy vahingoittumattomana[6]. Toinen drakuloille ominainen erikoisvoima on pimeysmanapohjaiseen tunnemanipulaation perustuva kyky elävien viettelemiseen katseen ja äänen voimalla; tämä kyky auttaa niitä uhrien keräämiseen ja näiden joukkoon sulautumisessa. Muuten ne ovat kykeneviä opettelemaan yliluonnollisia voimia samoin valmiuksin kuin kantalajinsakin, mutta rajattoman elinkaarensa vuoksi perusteellisemmin, ja monet onnistuvat jalostamaan epäkuolleen olemuksensa pohjalta erilaisiä erikoiskykyjä, kuten suuremman määrän vaihtoehtoisia muotoja, sielu- tai elinvoimamanipuloimistekniikoita tai muuta häröä.
Drakuloiden tunnetuin heikkous on, että koska ne saavat voimansa osin pimeysmanasta, kirkas valo heikentää niitä. Joutuminen valoon ei tuhoa drakulaa, mutta se menettää tällöin suurimman osan voimistaan. Voimakkaammat vampyyrit kykenevät luonnollisesti vastustamaan voimienmenetystä tehokkaammin. Lisäksi drakuloille kehittyy muuttumisprosessin epätäydellisyyksien vuoksi erilaisia vähäisempiä ja vahvasti sukulinjasidonnaisia heikkouksia, kuten anateemat paikallisia kasvilajeja kohtaan. Kaksi muuta heikkoutta liittyvät sieluttomuuteen: ensinnäkin monimutkaisista syistä, joita ei tässä ole tilaa selittää, drakulat eivät kykene astumaan paikkaan, jota sielullinen olento käyttää kotinaan, ellei niitä ensin kutsuta sisään, ja asuntoon tunkeutuminen ilman lupaa vaikuttaa niihin samalla tavoin, kuin voimakas auringonvalo; ja toiseksi useimmat jumalat eivät tykkää siitä, että heidän palvojiaan muutetaan vampyyreiksi, ja jos drakula eläessään on kuulunut johonkin uskontokuntaan, on tämän uskontokunnan symboleilla ja papeilla valta sen ylitse täppäämällä sielun poistuessa drakulan ja jumalan, jolle sielu aikaisemmin on osoittanut palvontaa, välille syntyneeseen invertoituun suhteeseen.
Painaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Painaja | |
|---|---|
|
| |
| Painaja yllätettynä uhrinsa kimpusta. Taustalla maara, joka on tullut nuuskimaan painajan uhrilleen aiheuttamaa pelkoa. | |
| Tieteellinen nimi: | Vampyrus incubo |
| Tosinimi: | moroi |
| Voimakkuus: | E |
| Vaarallisuus: | E+ |
| Älykkyys: | D |
Painajat (Vampyrus incubo) ovat henkiolentoja, jotka imevät nukkuvien olentojen elinvoimaa. Uhri herää väsyneenä ja heikentyneenä ja muistaa nukkuneensa huonosti. Suurin uhka ei ole niinkään painajan suorittama voimanimu, vaikka sekin saattaa tappaa lapsia tai sairaita, vaan juuri sen aiheuttama väsymys ja unenpuute.
Koska painajat ovat henkiolentoja, ne kykenevät vaikuttamaan aineeseen hyvin rajallisesti. Toisaalta puhtaasti aineelliset esteet eivät kykene pysäyttämään niitä. Ne on kuitenkin helppo karkottaa psioniikalla tai taikuudella. Ne eivät myöskään kykene syömään, jos uhri on hereillä, ja koska ne ovat pohjimmiltaan arkoja olentoja, ne pakenevat, jos tämä herää tai joku muu yllättää ne itse teosta.
Painajat muistuttavat ulkomuodoltaan hieman ilkiöitä tai imppejä, mutta ne eivät ole demoneita.
Kaaosvampyyri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kaaosvampyyri | |
|---|---|
|
| |
| "Oisko lainata sokeria?" | |
| Tieteellinen nimi: | Vampyrus chaoticus |
| Tosinimi: | xaonakul |
| Voimakkuus: | E/D |
| Vaarallisuus: | C |
| Älykkyys: | D |
| Luoja: | Kaaos |
Kaaosvampyyri (Vampyrus chaoticus, tos. xaonakul) ovat kaaosotuksia, joita voi syntyä Kaaoksen mutatoivien voimien vaikutuksesta kuolemaa tekevistä tai juuri menehtyneistä kuolevaisista, tai toisinaan[7] muuten vain. Niiden määrittely epäkuolleiksi on avoin kysymys: ne ovat Kaaoksen turmelema tila, jossa elämän ja kuoleman raja on hämärtynyt, prioninkaltaista antielämää, jota niiden olemassaolon pohjalla oleva korruptio jäytää sisältäpäin, ja joiden on jatkuvasti etsittävä tavallista elämää itseensä absorboitavaksi.
Kaaosvampyyrit näyttävät alkuun pitkälti samalta kuin alkuperäinen elämänmuoto, mutta vinkeillä kaoottisilla lisäyksillä, kuten käsien korvautuminen lonkeroilla, kaulasta nivusiin pystysuunnassa kulkevan, kuolaa valuvan ja erittäin yoonisen suun avautuminen, kasvojen korvautuminen muuten ontosta kallosta kurottelevalla hampaikkaalla imukärsällä, tai ruumiin pullistuminen moninkertaisesti alkuperäiseen kokoonsa sen ontelot täyttävästä kaaosmönjästä, jota kaaosvampyyri myös jatkuvasti hikoilee ympäristöönsä. Nämä mutaatiot tapaavat kehittyä paikkoihin, joissa alkuperäinen olento oli kärsinyt vammoja. Vanhemmiten kaaosvampyyrit voivat näyttää melkein miltä tahansa (tosin poikkeuksetta hyvin rumalta), sillä ne ovat kykeneviä muokkaamaan omaa biomassaansa tietyissä rajoissa, omaksumaan itselleen syömiensä olentojen ominaisuuksia, sekä kehittämään uusia mutaatioita reaktiona niitä uhkaaviin vaaroihin tai spontaanisti.
Niiden fyysiset voimat ja kestävyys ovat huomattavat, ja lisäksi niillä on alhaisen korkean tason regeneraatio, eli kyky kasvaa takaisin pienestäkin selviytyneestä palasesta ruumistaan. Lisäksi ne kykenevät mutatoimaan itseään reaktiona kärsittyihin vammoihin esimerkiksi tehdäkseen itsensä vastustuskykyiseksi niitä vastaan käytetylle voiman muodolle tai päänsä menetettyään kasvattamaan kaula-aukostaan hampaiden reunustaman, lonkeroita versovan kidan. Tämä tekee niistä huomattavan vaikeita tappaa. Kätevimmin se onnistuu Majoraenergialla tai -manalla, jotka voivat pienissäkin määrissä tuhota kaaosvampyyrin kosketuksesta ja hajottaa sen ruumiin tuhkaksi. Niiden puutteessa käypä keino on kaaosvampyyrin hakkaaminen pieniksi palasiksi, palasten polttaminen, ja tuhkien hautaaminen suljetussa astiassa[8]. Kaaosvampyyrit eivät kuole nälkään, vaan tarpeeksi näännyttään vain vajoavat horroksenkaltaiseen tilaan, joten niin helpolla on turha kuvitella pääsevänsä.
Tulivampyyri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Tulivampyyri | |
|---|---|
|
| |
| Tieteellinen nimi: | Vampyrus fthagguae |
| Voimakkuus: | C (ylemmät) D- (alemmat) |
| Vaarallisuus: | C |
| Älykkyys: | B (ylemmät) C- (alemmat) |
| Luoja: | Ol. Cthugha |
Tulivampyyrit (Vampyrus fthagguae) ovat Cthuro'Vaersista Suurten Muinaisten mukana saapuneita vampyyriolentoja, jotka palvelevat Fthagguaa, ja hänen kauttaan Cthughaa. Tulivampyyrit jakaantuvat kahteen luokkaan tai alalajiin: Cthuro'Vaersissa syntyneet suuremmat tulivampyyrit ovat voimakkaampia, älykkäämpiä ja omaavat enemmän erikoiskykyjä, mutta kärsivät integraatio-ongelmista, Universumiin saapumisen jälkeen syntyneet vähäisemmät tulivampyyrit taas heikompia, mutta monilukuisempia ja kykeneviä toimimaan luontevammin maailmankaikkeudessamme. Suuremmilla tulivampyyreillä on kaksi muotoa, eksoottinen ylempi muoto, joka ei kykene toimimaan pitkiä aikoja Suurten Muinaisten tasku-universumin ulkopuolella, sekä heikompi mutta paremmin Universumiin integroitu alempi, vähäisemmillä vain yksi. Vähäisemmät tulivampyyrit ja suuremmat tulivampyyrit alemmissa muodoissaan näyttävät ulkoisesti punaisen-, oranssin-, vihreän- tai sinisenväristen kipinöiden, tulipallojen tai salamapurkausten pilviltä.
Tulivampyyreillä on kyky sytyttää useimmat hapettumiselle alttiit materiaalit tuleen kosketuksellaan. Pelkkä tulivampyyrin läsnäolo riittää ajamaan palamisreaktiota, vaikka muut olosuhteet eivät olisikaan sille otolliset. Edelleen tulivampyyrit voivat absorboida ja valjastaa käyttöönsä palamisreaktioiden, itse aiheuttamiensa tai muutoin, tuottaman valon ja lämmön. Enemmän kuin lämpöä ne kuitenkin himoitsevat tietoisten olentojen elinvoimaa, mieliä ja sieluja. Tulivampyyrin uhriksi joutunut olento palaa sisältäpäin tulivampyyrin absorboidessa ensin elinvoiman, sitten mielen. Mielen tuhouduttua ruumis hajoaa tuhkaksi, ja sielu imeytyy tulivampyyrin sisälle missä se imetään hitaasti kuiviin. Muu osa tulivampyyrien voimista perustuu lämpöenergian ja tulimagian käyttöön sekä telepatiaan.
Tulivampyyrit muodostavat lajin tasolla psionisen yhteismielen. Sen arvellaan olevan Universumiin rantautumisen jälkeen kehitetty sopeutuma. Vähäisemmät tulivampyyrit ovat ilman yhteismieltä varsin rajoittuneita, ja jos ne syystä tai toisesta joutuvat erilleen lajitovereistaan, niiden toimintakyky laskee selvästi. Suuremmat tulivampyyrit, joilla on enemmän yksilöllisyyttä, sen sijaan eivät ole siitä riippuvaisia.
Suuremmat tulivampyyrit viettävät suurimman osan aikaansa kotiulottuvuutensa Cthuro'Vaersin oloja approksimoivassa ympäristössä, osaksi integraatio-ongelmien vuoksi, osaksi varovaisuutta: Cthuro'Vaersin tuhon jälkeen uusia tulivampyyrejä ei nimittäin voi enää syntyä. Vähäisempiä tulivampyyrejä sitä vastoin on mahdollista lisätä kahdella tavalla: suuremmista tulivampyyreistä nopeasti silmikoimalla, tai toisista vähäisemmistä tulivampyyreistä hitaammin jakautumalla.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Epätarkka nimitys, sillä epäkuolleita vampyyrejä on muitakin lajeja; drakulat ovat kuitenkin niistä tunnetuin.
- ↑ Alkemia ei kykene kiinnittämään sielua ruumiiseen, mutta kyllä helpostikin sen irrottamiseen.
- ↑ Tämä "veri" on oikeastaan drakulan muunnetulla elinvoimalla kyllästettyä ektoplasmaa.
- ↑ Spiraalisten yksilöiden korruptoiminen on Pahuuden vastine Hyvyyden "sankaristrategialle" tapana rekrytoida poikkeuskuolevaisia.
- ↑ Tyypillisen luokittelualgoritmin mukaisesti voimakkaammat sukulinjat ovat vähemmän viraalisia ja nopeammin monistuvat myös lakoavat helpommin.
- ↑ Vain toisen tuhoaminen pysäyttää drakulan mutta ei tuhoa sitä lopullisesti. Tyypillisintä on lävistää ensin sydän jollakin sopivalla esineellä ja sitten irrottaa pää. Varmuuden vuoksi ruumis vielä tämän jälkeen naulataan kiinni arkkuunsa tai poltetaan. Toinen mahdollisuus on käyttää erityisesti drakuloita vastaan lumottuja aseita, jotka voivat tuottaa niiden regeneraation ohittavaa tosivahinkoa.
- ↑ Kaaoksen voimat ovat, kuten voi kuvitella, arvaamattomat.
- ↑ Tämä on tärkeää. Kukaan ei halua, että tienristeyksessä, johon vampyyri haudattiin, ensi keväänä versoo kukkia, joilla on hampaat.