Puolustajat: Mircalla Balaurea elää ja voi hyvin

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Puolustajat

Puolustajat: Mircalla Balaurea elää ja voi hyvin (The Defenders: The Satanic Rites of Mircalla Balaurea) on vuonna 2063 tapahtunut Puolustajat-supersankariryhmän tehtävä. Se on jatkoa samana vuonna tapahtuneelle seikkailulle Tragedia Transilvaniassa. Puolustajat tapasivat tässä tehtävässä toista kertaa transylvanialaisen vampyyrikreivitär Mircalla Balaurean.

Alustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustajien edessä konferenssihuoneen kokoseinän hologramminäytöllä välkkyi kuva saksalaisen renesanssin tyyliin toteutetusta öljyvärimaalauksesta, joka esitti tummahiuksista, kalpeaihoista, nuorta naista, jolla oli kaulallaan symmetrinen, pyöreä syntymämerkki, ja silmissään oudon pistävä katse.

Tämä on ainoa tunnettu kuva Mircalla Balaureasta. Löytämämme ruumis oli dekapitoitu, mutta perustuen muuhun todistusaineistoon sekä sekä siihen, mitä te myöhemmin raportoitte, olemme varmoja siitä, että se oli - tai on - hän.

Muut Puolustajat nyökyttelivät ja kädet puuskassa istuva Zetto liikautti leukaansa alas ja takaisin ylös puolen millimetrin verran. Ainoa heistä, joka oli päässyt lähietäisyydelle heidän Transylvaniassa kohtaamaansa vampyyria oli Herra Tähti, jolla taas oli ollut liian kiire estää tätä repimästä hänen kurkkuaan auki tai ainakin saattamasta häntä hänen puhtoisen poikatähden imagolleen hyvin sopimattomaan tilanteeseen, jotta olisi voinut kunnolla keskittyä tämän kasvonpiirteisiin, mutta silti maalauksen kasvot vaikuttivat tutuilta - nuo kasvot, joiden he olivat nähneet kasvavan takaisin päättömälle ruumiille.

Esitelmää pitävä KHV:n virkailija viittasi seuraavan dian esille. Nyt näytölle ilmestyi Euroopan kaakkoisosien kartta, johon oli merkitty noin tusina punaisena hehkuvia pisteita. Virkailijan elehtiessä uudelleen kartta kääntyi vaakatasoon, ja kunkin pisteen yläpuolelle ilmestyi pieni valokuva.

Joidenkin kuukausien ajan seurasimme häntä häneen yhdistettävissä olevien murhien kautta. Tekotapa on aina sama: uhrit ovat alle 30-vuotiaita, useimmiten alle 25:n, yksin tai kaksin ulkona pimeän aikaan, sukupuolijakauma jokseenkin tasainen, kaulavaltimot revitty auki hampain, puremajälki aina sama, ruumiit kokonaan tyhjennetty verestä. Muutamaan otteeseen uskoimme jo päässeemme hänen jäljilleen, ja kerran Prahassa agenttimme raportoivat mahdollisen näköhavainnon, mutta lopulta sekä tavalliset että ekstranormaalit keinot Balaurean kiinniottamiseksi epäonnistuivat. Pian murhat loppuivat ja jälki kylmeni.

Virkailija vaihtoi diaa. Kartta kääntyi takaisin pystyyn, laajeni kattamaan koko Euroopan, ja sille ilmestyi sarja sinisiä pisteitä. Rautaröhmö taputti kärsällään Herra Tähden olkapäätä merkiksi siitä, että tämä voisi ottaa kädet pois silmiltä. Virkailija jatkoi:

Sitten kaksi kuukautta sitten havaitsimme uuden sarjan: joukko murtoja galleriohin, museoihin ja yksityisiin kokoelmiin ympäri Eurooppaa, kaikki tehty tavalla, joka antaa ymmärtää mukana olleen yliluonnollinen elementti.

Seuraava dia: kirkas, keltainen piste Sveitsissä ja suuri kuva kultaisesta sinettisormuksesta.

Omien tutkimustemme perusteella uskomme hänen etsivän tätä: hänen sukunsa sinettisormusta, jonka hän itse on teettänyt.

Tähän asti huoneen nurkassa istunut Merkin Muffley nousi.

Sormusta ei ole tähän asti julkisesti esitelty. Me olemme järjestäneet sen asetettavaksi näytille, ja varmistaneet sen kuvan päätyvän levitykseen. Uskomme Mircallan kuulevan asiasta ja yrittävän ottaa sormuksen haltuunsa - ja kun hän yrittää, me olemme odottamassa.

~Merkin Muffley

Muffley viittoi Mircalla Balaurean muotokuvan takaisin hologrammiin.

Napatkaa tuo vampyyri - epäkuolleena tai kuolleena!

Väijytys museolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KHV:n yhdessä sveitsiläisen taidegallerian kanssa järjestämän näyttelyn avajaisiin oli aikaa 10 tuntia. Puolustajat olivat noutaneet sinettisormuksen sekä hämäykseksi mukaan otetut muut samalta alueelta peräisin olevat esineet museovarastosta, jossa niitä oli säilytetty, istuneet niiden mukana kuljetuksen ajan, ja vartioineet galleriaa vastapäisessä rakennuksessa viimeiset kaksi yötä. Jos Mircalla Balaurea oli iskemässä, se tapahtuisi tänä yönä.

Tämä sinällään jännittävä tieto ei ollut omiaan elähdyttämään kolmatta perättäistä yötä valvovia ja erittäin pitkästyneitä Puolustajia. Kapteeni Aurinkokunta ja Herra Tähti olivat jo käyneet läpi useimmat tuntemansa korttipelit (Kapteeni Aurinkokunta huijasi, kuten tavallista), ja yrittivät nyt pelata myllyä, jonka sääntöjä kumpikaan ei muistanut, Zetto murahteli yksikseen nurkassa kädet puuskassa, ja Rautaröhmö kutoi kaulaliinaa pitäen samalla sivusilmällä näyttöruutuja, jotka näyttivät kuvaa gallerian valvontakameroista sekä seurasivat sen tavalliset yövartijat korvanneita KHV:n agentteja.

Hänen kutomisensa keskeytti hänen röhmöfantti-ESP:nsä poimima epämiellyttävä väristys. Hän ei kyennyt paikantamaan sen alkuperää, mutta tunnisti sen samaksi, jonka oli aistinut Mircalla Balaurean läsnäollessa, joskin heikommaksi.

”Pitäkää silmänne auki - jotakin on tekeillä.”

~Rautaröhmö galleriaa vartioiville agenteille

Herra Tähti, Kapteeni Aurinkokunta ja Zetto nousivat tämän kuulleessaan. Rautaröhmö oli ottamassa ensimmäisen askeleen kohti ovea, kun hänen mieleensä juolahti kovia otteita suosivan jetonialaissoturin taidegalleriaan viemisestä seuraava riski.

”Kuule, mitä jos sinä jäisit, öh...”

~Rautaröhmö Zettolle

”...vahtimaan sivustaamme?”

~Kapteeni Aurinkokunta päättää lauseen

”Hmph.”

~Zetto tyytymättömänä

Gallerian lasisen takaoven raosta tunkeutui sisään ohut usvansuortuva. Usva kerääntyi hämärässä tuskin havaittavaksi pilveksi lattianrajaan ja lähti sitten luikertamaan käytävää eteenpäin. Se saavutti galleriaa partioivan KHV:n agentin, kasautui tämän varjoon ja alkoi muotoutua ihmismäiseksi, läpikuultavaksi hahmoksi.

Kaasumaisen vampyyrin jo ojentaessa käsiään agentti oli kuulevinaan korvissaan Hammer-elokuvan painostavana kohoavan urkumusiikin ja aavistaen pahaa vei kätensä aseelleen. Hänen sormensa eivät aivan olleet saavuttaneet sen kahvaa, kun hän tunsi jäisen, lamauttavan kylmyyden lävistävän ruumiinsa ja terävien kynsien kiertyvän kurkkunsa ja asekätensä ranteen ympärille.

”Vie minut näyttelysaliin.”

~Vampyyrin ääni agentin korvanjuuressa

Agentille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin nyökätä.

Vampyyrin kynnet yhä kurkullaan agentti siirtyi saliin, johon keskiaikaisten transylvanialaisten kokoelma oli asetettu näytille. Mircalla Balaurean sinettisormus - sinällään melko mitättömän näköinen, epäsäännöllinen kultarengas, johon kaiverrettua vaakunaa oli kaukaa mahdoton erottaa, istui omassa vitriinissään salin keskellä. Sen takana seisoivat Kapteeni Aurinkokunta viittaa olemattomassa tuulessa sankarillisesti hulmuten[1] sekä viitaton mutta silti filmitähden karismallaan periamerikkalaisen supersankarin auraa hohkaava (sekä muutenkin hohkaava) Herra Tähti.

”Museo ei ole vielä auki.”

~Kapteeni Aurinkokunta kornisti

”Antakaa sormus minulle, tai viillän tämän ihmisen kaulan auki.”

~Vampyyri myöskin kliseisest

”Ja sen jälkeen? Yksin kahta supersankaria vastaan?”

~Kapteeni Aurinkokunta

”Öh...”

~Vampyyri tajuten, ettei ollut ajatellut niin pitkälle

Herra Tähti ojensi sormensa ja alkoi vienon ujeltavan äänen säestyksellä ladata sen päähän valkoista energiasädettään.

”Parasta antautua suosiolla.”

~Herra Tähti

”Hah! Mi-”

~Vampyyri

Mitä vampyyri olikin ollut sanomassa katkesi lyhyeen sen taakse levitaatiokykyään hyödyntäen äänettömästi liukuneen Rautaröhmön syöstessä vaarnan sen selkään. Juuri tätä odottanut KHV: agentti vapautti itsensä jiujitsuotteella vampyyrin kourista ja kierähti syrjemmälle, ja Herra Tähti laukaisi energiasäteensä osuen vampyyriä siististi otsaan. Vampyyri päästi kliseisen vampyyrikiljahduksen ja kaatui selälleen lattialle.

”Te houkat.... valtiattareni tulee kostamaan teille moninkertaisesti. Kun hän saa sormuksen haltuunsa, hänen pimeyden armeijansa...”

~Vampyyri sähisten

Loppu haipui kuulumattomiin vampyyrin muuttuessa rintakehästään, missä vaarna oli lävistänyt sen sydämen, ulospäin levittäytyen tomuksi.

”Sepä kävi helposti.”

~Kapteeni Aurinkokunta hivenen pettyneenä

”Me emme vain vieläkään tiedä, missä Mircalla Balaurea on - tai kuinka monta muuta vampyyria hänellä on palveluksessaan.”

~Rautaröhmö

Aurinkokunta potki mietteliäänä vampyyrin tuhkia.

”Ehkä sitä voisi vielä meedio haastatella jotenkin...”

~Kapteeni Aurinkokunta ajattelee äänen

”Hei, tuota...”

~Herra Tähti yrittää kiinnittää kollegoidensa huomion

Muut kaksi (sekä KHV:n agentti) kääntyivät yhtenä superolentona (ja KHV:n agenttina) Tähden osoittamaan suuntaan: heidän keskittyessään ensimmäiseen vampyyriin oli toinen, kammottava, jättiläislepakon näköinen olento, nostanut kuvun, napannut sormuksen, ja oli jo puolimatkassa salin uloskäynnille.

Muutaman sekuntin sisällä vampyyri vältti ensin täpärästi Herra Tähden sitä kohti laukaiseman, vienosti helähtävän energiasäteen ja seuraavassa hetkessä juuri ja juuri kohti Kapteeni Aurinkokunnan lentävän taklauksen. Aurinkokunta törmäsi vampyyrin sijasta tämän takana olleisiin vitriineihin. Rautaröhmö ei uskaltanut käyttää aseitaan sisätiloissa vaan lähti vampyyrin perään aikoen estää sitä pääsemästä ovelle. Hänen takanaan KHV:n agentti veti oman, Rautaröhmön aseita kevyemmän pistoolinsa ja Herra Tähti latasi toisen energiasäteen, molemmat etsien puolelta toiselle räpiköivää lepakkovampyyria jyvälle. Ennen kuin kumpikaan ehti ampua, heidät keskeytti yliaistiensa varoittaman Rautaröhmön komento:

”Kaikki maahan!”

~Rautaröhmö

Puolustajat ja KHV:n agentti pudottautuivat vatsoilleen permannolle, ja ainoastaan hölmistynyt vampyyri oli yhä pystyssä kun näyttöruuduilta taistelun alun nähnyt ja odottamiseen kyllästynyt, hyvin suurella nopeudella liikkuva, punaisen energian ympäröimä Zetto lensi läpi salin ulkoseinästä, törmäsi vampyyriin, ja jatkoi hidastumatta matkaansa kahden seuraavankin seinän läpi.

Kun pöly laskeutui, galleria oli saanut aivan uudenlaista tilan tuntua, enin osa näyttelyesineistä levitetty lattialle, ja vampyyri liiskautunut epätasaiseksi punaiseksi massaksi pitkin noin kymmenen neliömetrin aluetta. Herra Tähti loi sen jäänteisiin yhden silmäyksen ja juoksi kohti lähintä vessaa oksentamaan. Rautaröhmö ja Kapteeni Aurinkokunta, jotka olivat sotatantereilla nähneet pahempaakin, menivät lähemmäs.

”Luulen, että se on vielä elossa.”

~Rautaröhmö hetken vampyyrin jäänteitä tutkittuaan

”Niin, katso, tuo möykky liikkuu. Luulen, että se on sydän.”

~Kapteeni Aurinkokunta

He katsoivat toisiaan ja sitten KHV:n agenttia.

”Hakisinko rikkalapion?”

~KHV:n agentti

Kuulustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KHV:n Kölnissä sijaitsevan Euroopan toimipisteen kellarissa vampyyrilepakko-olento istui metallikahlein ja valkosipuliseppelein tuoliin kahlittuna.

”Kerro, missä Mircalla Balaurea on!”

~KHV:n kuulustelija

”En!”

~Vampyyri

Vampyyrin vieressä seisova toinen kuulustelija murahti ja läimi sitä vatsaan rukousnauhoin käärityin käsin. Vampyyrin epäkuollut liha kihisi ja savusi siinä, missä nauhat koskettivat sitä, mutta olento vain nauroi.

”Mihin Balaurea tarvitsee sormusta?”

~Kuulustelija

”Ahahaha! Painu Helvettiin, kuolevainen! Sinne te joka tapauksessa joudutte!”

~Vampyyri

Kuulusteluhuoneen yksisuuntaisen peilin toisella puolella Euroopan toimipisteen varajohtaja Ezra Brunnenburg painoi edessään olevaa nappia, joka kutsui kuulustelijat pois huoneesta ja hautasi sitten kasvot käsiinsä Rautaröhmön taputtaessa häntä sympaattisesti olalle. KHV:n parhaat kuulustelijat olivat yrittäneet pehmittää vampyyriä viimeiset kuusi tuntia, tuloksetta: totuusseerumit eivät pystyneet olentoon, jolla ei ollut elintoimintoja, sähkö ei satuttanut sitä, vesikuulustelu ei toiminut, sillä vampyyri ei muutenkaan hengittänyt, yritykset tunkeutua telepaattisesti sen mieleen olivat törmänneet maagiseen sulkuun, jota KHV:n sovelletun thaumaturgian[2] osasto ei ollut vielä löytänyt tapaa kumota, ja vaikka hakkaaminen pyhitetyillä esineillä selvästi satutti verenimijää, se näytti kestävän väkivaltaa rajattomia määriä.

”Jos yrittäisimme vielä johtaa siihen sähköä? Luulen että se olisi vielä murtunut...”

~Kapteeni Aurinkokunta mietteliäänä

Kuulustelijat törmäsivät sisään huoneen ovesta. Toinen kääri kivusta irvistäen rukousnauhat pois käsistään, avasi kivennäisvesipullon, tyhjensi siitä puolet yhdellä huikalla, ja kaatoi loput päälleen. Hänen vähemmän hengästynyt ja hikinen, mutta yhtä murtuneen näköinen kollegansa vain pudisti päätään.

Epätoivoisen hiljaisuuden katkaisi pöydällä Brunnenburgin edessä lepäävän KHV:n sisäisen puhelinlinjan vastaanottimen hälytys[3]. Brunnenburg nosti kuuloketta ja kuunteli hetken. Hän kuittasi, laski kuulokkeen ja kääntyi kasvot kirkastuneina muihin päin.

”Konsultanttimme on juuri saapunut, ja häntä ollaan ohjaamassa tänne.”

~Ezra Brunnenburg

Hetken kuluttua huoneen ovi avautui ja KHV:n mustapukuinen, silmälasipäinen agentti ohjasi nunnankaapuun pukeutuneen ja valtavaa nahkalaukkua mukanaan kantavan lyhyen naisen sisään.

”Hyvää iltaa. Minä olen sisar Emeth Vatikaanin Uskonopin kongregaatiosta.”

~Tulija

Kun kukaan huoneessa ei reagoinut tähän mitenkään, sisar Emeth tarkensi ilmeisen vastahakoisena:

”Se tarkoittaa Inkvisitiota.”

~Sisar Emeth

”!!”

~Kapteeni Aurinkokunta avaa suutaan

”Kyllä, kyllä, et osannut odottaa minua. Kuulen tuon saman vitsin joka kerta. Teillä piti olla vampyyri?”

~Sisar Emeth

Brunnenburg heilautti sanatta kättään yksipuolisen peilin ja sen takana virnistelevän vampyyrin suuntaan. Sisar Emeth käveli peilin luo ja katsoi vampyyria tarkkaan muutaman hetken.

”Aivan. Tässä ei pitäisi kestää kauan. Saatatte haluta katsoa poispäin - tämä ei ole työtä, joka soveltuu harjaantumattomille silmille.”

~Sisar Emeth

Odottamatta vastausta nunna poistui matkalaukkuineen ovesta ja siirtyi kuulusteluhuoneeseen.

”Ahhaha! Sisar, mitä aiotte tehdä? Saanko viivaimesta sormilleni?”

~Vampyyri pilkallisesti

Vampyyriin edes katsomatta sisar Emeth polvistui ja alkoi lukea rukousta. Vasta sen jälkeen hän nousi uudelleen, avasi laukkunsa ja alkoi nostella sen sisältöä vampyyrin edessä olevalle pienelle pöydälle, jolla kidutuskuulusteluvälineitä voitiin esitellä uhreille epäilyille. Vampyyrin hymy pysyi leveänä vaarnan, jonka toinen pää oli krusifiksi, ylenpalttisesti koristekaiverretun vasaran ja jalokiviupotettujen pihtien ohitse, mutta alkoi hyytyä sen nähdessä, mitä muuta Inkvisition salkusta ilmestyi.

”Onko tuo...”

~Ezra Brannenburg

”Se näyttää aivan banaanitertulta.”

~Kapteeni Aurinkokunta

”...muumioitunut majava..?”

~Rautaröhmö päätään kallistaen

Sisar Emeth kääri hihansa paljastaen kovien, muhkuraisten lihasten ja haalenneiden arpien, joista monet näyttivät kuin hampaiden ja kynsien jättämiltä, peittämät käsivartensa ja katsoi ensimmäistä kertaa kidutuskammioon kuulusteluhuoneeseen astuttuaan suoraan kohti vampyyria.

”Tämä on viimeinen mahdollisuutesi tunnustaa, syntinen.”

~Sisar Emeth

”Vedä käteen!”

~Vampyyri entistä hiukan vähemmän artikuloituna

”Jumala armahtakoon sieluasi, missä se sitten onkin.”

~Sisar Emeth

”Mitä si... Mi... Ei! Ei! EiaaAAAARRGGHHHHH”

~Vampyyri

Yksisuuntaisen peilin toisella puolella Kapteeni Aurinkokunta kohensi hiukan olematonta kaulustaan. Rautaröhmön ilmettä oli vaikea lukea, mutta hänen rubiinisilmänsä hehkuivat hiukan tavallista hailakammin.

”Ei! Ei! AAAARRRRGHHH!!! UUUUUUUUUUUU!!!”

~Vampyyri jatkaa kirkumista

Ezra Brannenburg nousi paikaltaan ja käveli ulos mutisten jotakin juoma-automaatilla käymisestä.

”Mitä? Ei sinne! EI SINNE!! ÖÖÖÖÖRRRRRRGGGHHH”

Kapteeni Aurinkokunnan kasvot olivat alkaneet vihertää. Rautaröhmö ilmoitti menevänsä katsomaan, miten Herra Tähti voi, ja lipui hänkin pois huoneesta.

”AAAARRRGGHH!! AAAARRRGGHH!! AAAARRRGGHH!!”

~Vampyyri

”Domina nostra, Mediatrix nostra, Advocata nostra, nostras deprecationes ne despicias in necessitatibus nostris, sed a periculis cunctis libera nos semper...”

~Sisar Emeth

Jälkipyykki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hyvin vaikea temppu, jota Kapteeni harjoitteli peilin edessä useita tunteja viikottain.
  2. Taikuuden, mutta KHV suosi häveliäämpiä ilmaisuja.
  3. KHV suosi virallisesti turvallisuussyistä mutta todellisuudessa Merkin Muffleyn estetiikantajun vuoksi kylmän sodan aikaisten vakoilijaelokuvien teknologiaa.
Under construction.png
Alla rakentamisen!
Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.