Puolustajat: Zarun valloitusretki

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Puolustajat

Zarun valloitusretki on nimitys Puolustajien tehtävälle, joka tapahtui vuonna 2067.

Alustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musta yliherra ja yhdeksänhäntäinen kettu Zaru Yan'za oli kaikesta pahasta voimastaan ja hyvin sujuneista suunnitelmistaan huolimatta hieman vaivautunut. Tämä johtui siitä, että hänen lähellään seisoi Kugaya, sielujen syöjä, maailmojen tuhoaja, jonka synkeänmusta olemus oli hermostusta herättävä jopa Zarun mielestä. Vaikka Kugaya oli pitkään ollut hänen idolinsa, mustan pahalaisen seurassa oleminen oli toista kuin mitä hän oli luullut. Zaru ei kuitenkaan antanut lievän hermostuneisuuden tulla suunnitelmansa tilalle. Hän katseli ulos ikkunasta, jonka takana hänen - tai pitäisi kai nyt ajatella heidän - joukkonsa suorittivat viimeisiä harjoituksiaan. Zaru pyyhkäisi hermostuineisuuden pois mielestään ja kääntyi synkkiin ajatuksiinsa vajonneen Kugayn puoleen.

”Kugaya-herra, joukkomme ovat melkein valmiit suorittamaan ensimmäisen iskunsa.”

~Zaru

”Näen sen itsekin.”

~Kugaya

”Kugaya-herra... oletteko varma, ettette todellakaan halua tulla mukaan tälle valloitusretkelle?”

~Zaru

”En! Sen olen sanonut jo nähdäkseni tarpeeksi monta kertaa.”

~Kugaya

”Mutta lupasitte auttaa minua työssäni...”

~Zaru

”Ja olen jo auttanut. Olen antanut sinulle tietoa yhtä hyvin kuin voimaa - annoin sinulle jopa viisi palasta Endemaren särkyneestä mustasta timantista[1]. Oletko niin kiittämätön, ettet osaa arvostaa sitä, poika?”

~Kugaya

”En toki, en, Kugaya-herra! Mietin vain, miksi ette lähde tälle retkelle. Se olisi erinomainen tilaisuus kostaa!”

~Zaru

”Kosto... ei, en minä kostoa halua, en.”

~Kugaya

Tämän sanottuaan Kugaya nauroi karmaisevasti ja marssi ulos huoneestä. Zarua väristytti. Tuolla pirulaisella oli vielä mustempi sydän kuin hänellä, jos hänellä sydäntä olikaan. Zaru ei ollut enää lainkaan varma siitä, mitä Kugaya halusi. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa miettiä sellaisia. Tilaisuus oli täydellinen. Hyökkäys oli tehtävä nyt tai ei koskaan. Zaru paineli ulos huoneen toisesta ovesta suoraan pihalle suorittamaan viimeisen käskynjaon.

Toisaalla huoneesta ulos marssinut Kugaya oli omissa tiloissaan ja tuijotti kiinteästi seinällä roikkuvaa peiliä, jonka kehyksen hän oli koristanut hermostusta herättävän näköisillä symboleilla. Peiliin ilmestyi musta pyörre, kuin syöveri. Syöverin keskelle ilmestyi kaksi hohtavaa silmää, ja peilistä alkoi kaikua karmaiseva ääni.

”Oletko tehnyt, mitä sinun piti? Annoitko hänelle timantin palaset?”

~Ääni

”Kaikki on nyt tehty.”

~Kugaya

”Erinomaista... nyt odota, kunnes annan jatko-ohjeet.”

~Ääni

”Kyllä, herrani Nigel.”

~Kugaya

Mustuus peilistä haihtui pois kaukaisuuteen häipyvän onton naurun säestyksellä.

Tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mars, 7. kesäkuuta, klo 12:34[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marsin pääkaupungin pormestari Katrzxt Aagracxyt oli viettämässä kahvitaukoaan, kun kumea räjähdys sotki hänen ympyränsä ja sai puolet kahvista läikkymään kalliille, Marsin hiekkahämähäkkien seitistä kudotulle pöytäliinalle. Katrzxt avasi toimistonsa ikkunan ja katsoi ulos Marsin maanalaisen pääkaupungin kaduille. Hän järkyttyi. Suuren luolan kattoon oli räjähtänyt ammottava reikä ja räjähdyksen nostattama tomu oli peittänyt koko itäisten korttelien alueen. Eikä tuho ollut ilmeisesti loppunut. Savun ja pölyn seassa liikkui suuria varjomaisia, epäselviä hahmoja, ja itäisen alueen suunnalta kuului kauhuhuutoja ja romahtavien rakennuksien aiheuttamaa jyrinää. Tämä oli selvästi hyökkäys! Mutta kuka tänne hyökkäisi? Maan ja Jetonian kanssa oli vallinnut rauha jo pitkään, GigaCorpilla ei olisi ollut intressejä Marsin valtaamiseen, Verstas oli painunut maan alle, Illuminati ei tekisi näin suoraa hyökkäystä ja Kolosseus oli pakotettu vuoden 2066 jälkeen vetäymään. Kuka pystyisi tai haluaisi hyökätä Marsiin? Tämän pitemmälle Katrzxt ei ajatuksissaan päässyt, sillä tumupilven seasta sinkoutui energiapallo, joka osui kaupungintaloon, romautti sen ja tappoi pormestari Katrzxtin ennen kuin tämä tajusi mikä häneen oli iskenyt.

Samaan aikaan, jossakin Galaksin laidalla tyhjän avaruuden keskellä istui lootusasennossa Hyperion. Hänen meditaatiohetkensä keskeytyi veret seisauttavaan näkyyn, joka iski hänen aivoihinsa, kuin salama, joita hän ei ollutkaan singonnut pitkään aikaan, by the way. Hän näki Katrzxtin, entisen asuinpaikkansa pormestarin, kuolleena, ja tajusi jotakin pahaa tapahtuneen. Hän suoristi kehonsa ja lähti lentämään halki avaruuden, kohti Marsia.

Hyperion saapui Marsin ohuenlaiseen ilmakehään ja alkoi ensimmäistä kertaa vuosiin muodostaa ympärilleen suurta myrskyä. Hän skannasi ympäristöä korkealta, ja havaitsi, että kaikista Marsin tärkeimmistä asutuskeskuksista nousi suuria savupilviä. Hän kuitenkin oli sarjakuvansa lukenut ja tiesi, että jokaisen suurimittaisen hyökkäyksen päätoimeenpanija oli aina mukana hyökkäyksessä tärkeimpään kohteeseen, ja kun tuon päätoimeenpanijan voitti, oli voittanut koko sodan. Tämän vuoksi hän valitsikin kurssinsa suunnan kohti pääkaupunkia. Saavuttuaan sen paikan paljastavan, luolan katon romahduksessa syntyneen savuavan kraatterin päälle, Hyperion käynnisti voimakkaan salamoinnin ja laskeutui ukkosenjyrinän saattelemana synnyinkaupunkinsa kaduille. Hänen näkemänsä näky oli järkyttävä. Kaupungista oli jo suurin osa raunioina, ja tuhoa aiheuttavat mitkä lienivätkään olivat siirtyneet läntiseen kaupunginosaan. Hyperionin nostattama ukkonen oli kuitenkin kiinnittänyt hyökkääjien mielipiteen, ja pian sankarimme huomasikin olevansa piiritetty. Joka suunnassa oli valtavan kokoisia irvinaamaisia hirviöitä. Yhtäkkiä saartorenkaaseen avautui aukko, ja siitä marssi sisään vielä alaisiaankin rajumman näköinen hirviö, jonka ruumis oli täynnä taisteluarpia. Hyperion kehitteli siltä istumalta päässään hyvän kuuloisen supersankarirepliikin, ja kuulutti sen ilmoille:

”Sinä olet selvästikin näiden hirviöiden johtaja! Kerro välittömästi, kuka olet ja miksi hyökkäsit Marsin Suvereeniin Tasavaltaan, sinä Venuksen[2] sikiö!”

~Hyperion

”Minä olen Wariga Yama'na, tämän armeijan toinen komentaja! Todellinen johtajamme on kaukana täältä, sillä hänen arvolleen ei ole sopivaa liata kynsiään tämänkaltaisen tomupallon surkimusasukkaiden vereen! Me olemme täällä tuhoamassa tämän surkimusten rodun viimeiseen surkimukseen herramme Zarun nimissä!”

~Wariga Yama'na

”ZARU! ZARU! ZARU!”

~Ympäröivä joukko

Vai että toinen komentaja, mietti Hyperion. Ei pitäisi olla liian vaikeaa. Hyperion keräsi suunnattoman jännitteen ympärilleen ja vapautti sen suurena salamoiden rintamana, joka levisi hänestä joka suuntaan. Ympäröivät yhdeksänhäntäiset ketut hyppäsivät taaksepäin ja Wariga Yama'na komensi heitä poistumaan. Hän hoitaisi tämän surkimuksen itse.

”Vai luulet sinä surkimus olevasi ukkosen herra? Tiedä, että minä, Wariga Yama'na, olen tämän armeijan suurin mestari, mitä tulee ukkosen ja salaman hallintaan! Minä olen Ukkosherra Wariga!”

~Wariga Yama'na

Hyperion ja Ukkosherra Wariga valmistautuivat taisteluun, kumpikin varmana voitostaan.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tarina tästä timantista on tarina, joka on kerrottu toisaalla.
  2. Marsilaiset pitävät Venusta (pintalämpötila n. 500 astetta) Helvettiä vastaavana kidutuksen ja pahuuden pesänä.
Under construction.png
Alla rakentamisen!
Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.