Puolustajat: Kaaos ja kuolema

Kohteesta Hömppäpedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Puolustajat

Puolustajat: Kaaos ja Kuolema! (Defenders: Chaos And Death!) on Puolustajien yhdeksäs tehtävä, joka tapahtui vuonna 2066.

Alustus[muokkaa]

Tämän tehtävän perustukset laskettiin jo vuonna 2064, Puolustajien neljännen tehtävän aikana, kun kaaoskuulat halkesivat ja niiden sisältämä kaaos vapautui maailman riesaksi. Tehtävän aikana punainen kaaos joutui kosketuksiin Kapteeni Aurinkokunnan kanssa ja päätti tyypilliseen kaaokselle ominaiseen käsittämättömään tapaansa kopioida Kapteenin voimat itseensä ja lähteä sen jälkeen lätkimään etsiäkseen sopivan isännän, jonka kautta voisi aiheuttaa mukavasti kaaosta. Lopulta semmoinen löytyikin Venäjältä: Entinen FSB:n agentti, ketjupolttajaksi ruvennut ja katkeroitinut Dimitri Andropov, joka oli tuolla hetkellä nakkikioskilla syömässä jauhoisia nakkeja ketsupin ja kurkkusalaatin kanssa, samalla kiroamassa katkerasti hänet erottanutta FSB:tä. Juuri hänen katkeran mielenlaatunsa ansiosta punainen kaaos huomasi hänet heti, ja tajusi, että tässä on täydellinen isäntä auttamaan kaaosta levittämään sotaa ja epäsopua. Punainen kaaos syöksyi taivaalta Dimitrin päälle ja ympäröi hänet. Dimitri vaipui hetkeksi tiedottomuuteen, mutta herättyään hän tunsi olonsa mitä parhaimmaksi. Hän huomasi, että hänen entiset vaatteensa olivat kadonneet ja korvautuneet ihmeellisellä punaisella trikooasulla. Hyvän olonsa kunniaksi Dimitri löi nyrkillään nakkikioskin seinään, mikä sai koko kioskin räjähtämään palasiksi ja kioskinpitäjän sinkoutumaan katua alas. Hetkisen kuluttua Dimitri oli jo tajunnut kaikki voimat, joita hän hallitsi mm. lentokykynsä, ja päätti kostaa FSB:lle.

Punainen Komentaja lensi oitis Moskovaan ja matkalla oppi hallitsemaan suunnattomia voimiaan aina paremmin: Hän oppi ampumaan punaisia energiapalloja käsistään ja lasersäteitä silmistään. Hän myös oppi venyttämään käsiään pidemmiksi venyvän, lateksimaisen Kaaoksen avulla, mikä ei kuulunut Kapteeni Aurinkokunnan kykyihin. Punainen Komentaja räjäytti FSB:n oven auki ja teki aulassa, jolloin kymmeniä agentteja loukkaantui. Pistäessään paikkoja matalaksi FSB:n johtaja Roman Kovalenko saapui alas ja tajusi Punaisen Komentajan mahdin. USA:lla oli jo vuosia ollut omia supersankareitaan, jotka olivat tehneet Venäjän naurettaviksi. Kovalenko myös tiesi, että Venäjän presidentti ei ollut tyytyväinen siihen, miten yksi Puolustajista oli kerran tuhonnut heidän kallisarvoista taigametsäänsä. Kovalenko asteli Komentajan luokse pelkäämättä ja pyysi tätä tulemaan takaisin palvelukseen. Hän tarjosi Punaiselle Komentajalle suuren palkan ja luontaisetuna niin paljon tupakkaa kuin tämä halusi. Komentaja sytytti tupakan ja sanoi:

”Kolme punaista mallua päivässä ja meillä on sopimus!”

~Punainen Komentaja

Tehtävä[muokkaa]

Lähtö Tokioon[muokkaa]

Puolustajat olivat sillä aikaa tekemässä oloaan mukavaksi tukikohdassa Empire State Buildingissa. Elämä hymyili, sillä he olivat juuri saaneet maksettua viimeiset erät Jerusalemin pyhistä paikoista, jotka he olivat aikoinaan tuhonneet. He olivat väsyneitä, sillä selvitäkseen huimista kuluista he olivat joutuneet säästämään valtion heille myöntämää rahoitusta ja syömään monta kuukautta pelkkää perunaa. Ja ikäänkuin sekään ei olisi ollut tarpeeksi, sillä senkään lisäksi rahoitus ei meinannut riittää pyhien paikkojen korjaamiseen, jolloin Puolustajat olivat ne joutuneet itse korjaamaan. Nyt he kuitenkin tunsivat tarvitsevansa lepoa. Kapteeni Aurinkokunta ja Rautaröhmö nukahtivat sohvalle vierekkäin, Zetto jättäytyi sivummalle imeskelemään peukaloaan samalla, kun hänkin vajosi hiljaiseen uneen. Herra Tähti nukahti lattialle ja näki mitä omituisinta unta.

Sumun keskeltä saapui Chasm, Void-demoni, jonka hän oli nähnyt vain kerran elämässään ja vain hetken aikaa. Puolialaston ja strategisilta mitoiltaan tarkalleen kultaisen leikkauksen mukainen kalpea kaunotar sai hänen sydämensä sykkimään nytkin, kuten silloin. Chasm lähestyi hitaasti Tähteä, joka alkoi täristä jännityksestä. Hän tunsi kastelevansa housunsa, kun tuo jumalainen demoni lähestyi häntä rinnat hytkyen ja silmät punaisina kiiluen, nauliintuneena Herra Tähden silmiin. Chasm tarttui Tähteen ja suuteli tätä intohimoisesti...

Ja silloin puhelin pärähti soimaan. Puolustajat heräsivät ja Kapteeni Aurinkokunta ryntäsi puhelimeen vastaamaan. Se oli Merkin Muffley, joka kertoi Vastustajien hyökänneen Tokioon. Nyt oli tosi kyseessä. Kapteeni sulki puhelimen ja Puolustajat olivat jo valmiina lähtöön, kun he yhtäkkiä huomasivat Herra Tähden kastelleen housunsa nukkuessaan. Alkoi räkänauru ja osoittelu, jonka päätteeksi Herra Tähti alkoi kirkua, peitti korvansa ja ryntäsi huoneeseensa, jonka oven hän paiskasi vihanpuuskassaan niin kiinni, että sen irrottamiseen vaadittaisiin ammattimetsuri. Muut Puolustajat päättivät jättää hänet rauhoittumaan ja toruivat toisiaan ilkeämielisestä pilkanteosta, joka oli kuitenkin kaikin puolin osuvaa.

”Minun planeetallani housujen kasteleminen on heikkouden merkki. Ne, jotka niin tekevät, on perinteisesti hylätty autiomaahan kouliutumaan miehiksi, mukanaan vain niittipyssy ja risu.”

~Zetto

Lopulta kun asiat oli selvitetty, Puolustajat lähtivät kohti Tokiota. Herra Tähti jäi Empire State Buildingiin ja itki itsensä uneen. Oikeastaan kaikki kävi hänen kohdallaan kuitenkin hyvin, sillä nukahdettuaan hän näki jälleen unta Chasmista, tällä kertaa esittelemässä hänelle Victorias Secrets-merkin alusvaatteitaan vuosimallia 2066...


Mutta sillä aikaa Siperiassa, FSB:n salaisessa linnoituksessa, Punainen Komentaja nosteli 30 000 kilon puntteja ilmaan. Häntä ympäröivät Venäjän tunnetuimmat tiedemiehet, jotka tekivät jatkuvasti laskelmiaan hänen voimistaan.

Äkkiä sisään ryntäsi Kovalenko ripeästi kävellen. Hän kertoi Komentajalle, että Vastustajat-niminen pahisryhmä oli hyökännyt Tokioon. Komentaja sytytti Marlboron-savukkeen ja kysyi, miksi hänen pitäisi sinne lähteä?

Koska tiedusteluagenttimme ilmoitti, että itse Puolustajat ovat matkalla ratkaisemaan sitä kriisiä! Ajattele, mikä mainosarvo sillä olisi, jos sinä pysäyttäisitkin Vastustajat. Lisäksi voisit yrittää vähän nöyryyttää Puolustajia, sillä tiedemiestemme tekemien laskelmien mukaan sinä voisit piestä heidät helposti yksin. Silloin syntyy uusi kauhun tasapaino! Läskien jenkki-idioottien sooloilu maailmanpoliiseina loppuu, ja kaikille tulee hyvä mieli! Venäjä nousee jälleen, VENÄJÄ!

~FSB:n johtaja Kovalenko

Punainen Komentaja ei kuunnellut loppuun vaan lensi linnoituksen katon läpi ja otti suunnan kohti Tokiota. Tupakka suupielessä hän kiisi halki Siperian lumikenttien.

Saapuminen Tokioon[muokkaa]

Tokiossa Vastustajat, mukanaan myös debyyttinsä jäsenenä tekevä velho Ultimagus, kävelivät kadulla leveänä rintamana, Ultimate Leader keskellä ja Ultimagus hänen oikealla puolellaan. Jormat kävelivät reunoilla ja tyrkkivät hämmentyneitä ja rauhantahtoisia japanilaisia sivuun ja kaatoivat välillä matkan varrelle eksyneitä pilvenpiirtäjiä maan tasalle heidän tieltään. Japanilaiset eivät tienneet, mitä tulisi tapahtumaan. Poliisit yrittivät pysäyttää Vastustajien etenemistä, mutta luodit kimpoilivat Leaderia ja Ultimagusta suojaavien Jormien rinnoista poispäin.

Vastustajat astelivat suorinta tietä kohti Tokio Centeriä, kaupungin uusinta maamerkkiä, joka oli valmistunut vasta viime vuonna. Kyseessä oli kilometrin korkuinen torni, jonka huipulla oli golf-palloa muistuttava huoneisto. The Leader katseli sitä tyytyväisesti myhäillen. Käsissään hänellä oli kapseli, jonka korjaamiseen oli mennyt vuosi. Hän oli löytänyt sen Jerusalemista, kun he olivat edellisen kerran kohdanneet Puolustajat. Kyseessä oli pommi, joka räjähtäessään vapauttaisi tappavaa virusta vihreän savun muodossa kaikkialle.

”Ellei tämä pistä KHV:tä julistamaan Illuminatia olemattomaksi niin ei sitten mikään!”

~The Leader


Sillä aikaa Japanin poliisivoimien komentaja Naoki Zaihatsu katseli toimistossaan televisiota, kun nuori komisario juoksi sisään ja kertoi ilmatorjunnan kertoneen, että maahan oli saapumassa idästä kolme tunnistamatonta ja pientä esinettä. Zaihatsu käänsi katseensa pois TV:stä ja sanoi, että se tuskin on uhka. Eihän heillä idässä ole vihollisia. Silloin sisään ryntäsi nuori konstaapeli ja huusi, että nyt on yksi tulossa lännestäkin. Zaihatsu huokaisi ja nousi penkiltä. Hän nosti puhelimen luurin ja soitti ilmatorjunnalle. Hän käski ampua kaikki alas.


Silloin Puolustajat saapuivat Japanin ilmatilaan. He olivat edelleenkin alakuloisia, koska olivat pahoittaneet tahattomasti (ja ehkä vähän tarkoituksellisestikin) Herra Tähden mielen. Rautaröhmö kysyi ilman halki lentäessään, että tulisiko heidän ostaa tälle joku matkamuisto Japanista. Ennen kuin Herra Tähti ehti vastaamaan, iski ohjus heidän väliinsä. Zetto lennähti korkeuksiin räjähdyksen voimasta ja Kapteeni sekä Rautaröhmö paiskautuivat mereen. Kun he pääsivät pinnan alta takaisin ylös, he alkoivat oitis miettiä, että mikä se oli? Silloin Zettokin putosi heidän väliinsä molskahtaen. Hän ei tietenkään kunnon jetonialaisena osannut uida, joten Rautaröhmön ja Kapteenin piti yhdessä sukeltaa veden alle ja ottaa hänet kantoon. Sitten alkoi rento, noin 80 km/h, polskiminen kohti Japanin rannikkoa ja edessä siintävää Tokiota kohti.


Sillä aikaa toisella puolella saarta maaliin hakeutuva ohjus lähti tulemaan kohti Punaista Komentajaa. Tämä pysähtyi ilmaan, karisutti tupakkansa päästä tuhkat pois ja kokosi käteensä nyrkin kokoisen, punaisen, energiapallon. Komentaja heitti sen kohti ohjusta, joka räjähti aiheuttamatta hänelle mitään vahinkoa. Sen jälkeen Komentaja jatkoi matkaansa kohti Tokiota.


Sillä aikaa Tokiossa Naoki Daihatsu vastasi puhelimeen. Puhelu tuli New Yorkista ja sen soitti Merkin Muffley. Hän kertoi Puolustajien olevan matkalla ratkaisemaan Tokiossa riehuvien Vastustajien tapausta. Daihatsu laski luurin hämmentyneenä.

”Nyt tuli moka...”

~Daihatsu

Hetken päästä hän kuitenkin sai laivastolta uuden puhelun, jossa ilmoitettiin kolmen tuntemattoman olennon lähestyvän Japanin itärannikkoa huimaa vauhtia. Pyydettiin lupaa ampua, mutta Daihatsu parkaisi kieltonsa puhelimeen. Sitten hän pyysi tarkat koordinaatit Puolustajien oletettuun maihinnousupaikkaan ottaakseen heidät vastaan. Hän lähti paikkaa kohti niin nopeasti, ettei edes miettinyt, kuka se länsirannikkoa lähestynyt olento oli?

Kun Puolustajat saapuivat rantaan, otti Daihatsu heidät kunnioittaen vastaan. Hän ilmoitti olevansa pahoillaan ampumisesta ja kysyi, voisiko mitenkään korvata sitä. Puolustajat sanoivat haluavansa kyydin Tokioon ja jonkun ensihoitajan poistamaan veden Zetton keuhkoista. Toiveisiin suostuttiin pikaisesti, sillä Zetton iho oli alkanut jo muuttua siniseksi.

Vihdoin päästyään Tokioon Puolustajat (Tokion poliisivoimien suuressa saattueessa) ja saatuaan Zetton ihon taas terveen persikan väriseksi, päättivät he etsiä käsiinsä Vastustajat, joiden mukana oli poliisien mukaan kulkenut jokin uusi tuttavuus. Vastustajien jälkien seuraaminen läpi Tokion ei ollut vaikeaa, sillä jäljet olivat kirjaimellisesti kilometrien mittaiset. Koko Tokion halki oli purettu taloja suoralta linjalta, joka johti suoraan Tokio Centeriin.

Tokio Centerin edustalla Puolustajat tunsivat itsensä niin pieniksi. He päättivät dramaattisia keinoja hyväksikäyttäen kiivetä rakennukseen alhaalta ylös ja astuivat sisään aulaan. Sitä koristi jättimäinen, neljä metriä korkea suihkulähde, jonka huipulle oli pystytetty Godzillaa esittävä patsas, joka sylki suustaan vettä. Valot olivat sammuneet ja koko rakennus oli pimeänä. Valoa loivat ainoastaan hetkittäin välähtelevät kipinät puhjenneista lampunvarsista.

Aulavahdin tiski oli tyhjänä. Puolustajat astelivat sen eteen ja kuulivat vaikerointia. He katsoivat tiskin yli ja näkivät jalattoman aulavahdin sylkemässä verta suustaan. Hän yritti pyytää apua. Kapteeni Aurinkokunta hyppäsi tiskin yli ja kysyi tältä, minne tämän tekijät olivat menneet?

Silloin muutkin Puolustajat huomasivat, että kaikkia huoneen seiniä oli pyyhitty verellä. Luun kappaleita ja verta, sekä ihmisten lihaa oli kaikkialla. Ihan kuin ihmiset olisivat yhtäkkiä räjähtäneet. Tämä on varmaan sen uuden Vastustajan tekosia, ajatteli Rautaröhmö. The Ultimate Leader kykenisi voimillaan heittelemään uhrejaan pitkin seiniä ja halkaisemaan heitä, kuin onnenkeksejä, mutta vain joku magiaa tunteva voisi räjäyttää ihmisen. Sellaista Puolustajat eivät olleetkaan kohdanneet pitkään aikaan.

Sillä aikaa tiskin toisella puolella Kapteeni painoi korvansa aulavahdin huulia vasten. Vahti kertoi kerroksen, jonne Vastustajat olivat menneet. Se oli ylin kerros. Kapteeni sanoi sen muille ja he menivät kohti hissiä.

”Kuka tahansa Shakespearea lukenut ja ensimmäisen Die Hardin nähnyt nyt tietää, että se on aina ylin kerros, jonne pahikset linnoittautuvat.”

~Rautaröhmö näykkimässä kumppaniaan

Kapteeni tuhahti kommentille turhautuneena heidän astuessaan hissiin. Hän painoi ylimmän kerroksen nappia ja siellä taistelu alkaisi.

Taistelu Tokiossa[muokkaa]

Sillä aikaa rakennuksen ylimmässä kerroksessa Vastustajat ottivat vastaan käskyjä Ultimate Leaderilta. Hän ojensi Jormille kapselipommin ja käski heitä viemään sen Tokion toisessa laidassa sijaitsevaan toiseen Tokio Centeriin (Aivan, niitä on kaksi). Toinen Jormista huokaisi.

”Olisit sanonut ennen, kuin kiivettiin tänne ylös!”

~Jorma Kojo

The Leader mulkaisi häntä, eikä Jormilla ollut valinnanvaraa. He lähtivät portaita alas, sillä odotetusti Puolustajat olivat juuri tulossa ylös hissillä ja The Leader halusi järjestää heille yhdessä Ultimaguksen kanssa hienon vastaanoton.

Kun hissin ovi avautui ja Puolustajat astuivat sisään huoneeseen, siellä ei ollut ristin sielua. Vain tyhjiä toimistopöytiä pimeydessä, jonka silloin tällöin katkaisi kipinän leimahdus. Kapteeni vaistosi, että teatreelisesti ajatellen tämä tuntuu ansalta, kuten ajatteli myös Rautaröhmö, joka otti esiin kaksi ydinasepistooliaan. Zettokin vaistosi vaaran, mutta hänen tapauksessaan leveä hymy vain levisi hänen kasvoilleen. Vaara tiesi aina hyvää mättöä.

Äkkiä toimistopöydät heidän edessään lensivät energian voimasta välähtäen ilmaan ja Ultimagus sekä Leader ilmestyivät näkyviin.

”Tapaamme jälleen, Puolustajat, viimeistä kertaa!”

~The Leader

”Ja ensimmäistä!”

~Ultimagus

Silloin Zetto ja Kapteeni ryntäsivät nyrkit ojossa kohti Leaderia ja Ultimagusta samalla, kun Rautaröhmö avasi tulen. Pienikokoiset ydinohjukset kalahtelivat The Leaderin luomaan voimakenttään samalla, kun Ultimagus heilautti kädessään olevaa sauvaansa saaden Kapteenin ja Zetton lentämään halki huoneen päin seinää. Rautaröhmö lakkasi tulittamasta, koska siitä ei ilmeisesti ollut hyötyä, ja alkoi perääntyä. Ultimagus ei kuitenkaan aikonut päästää häntäkään helpolla vaan alkoi heitellä Rautaröhmöä vuoroin kattoon ja vuoroin lattiaan. Onneksi koko metallinen puku suojasi häntä sen verran, ettei henki lähtenyt.

Kapteeni ja Zetto juokseivat nyrkit ojossa kohti Ultimagusta auttaakseen Rautaröhmöä, mutta tämäpä viskasikin Rautaröhmön heitä päin, saaden aikaan koomisen keilojen kaatumista muistuttavan äänen. Kapteeni pyyhki verta huuliltaan, sillä Rautaröhmön kärsä oli iskenyt siihen juuri, ja nousi ylös. Samoin teki myös Zetto, joka puristi irvistäen kivuliaan näköistä kylkeään. Ultimagus nauroi.

”Nämäkö ovat niitä vihollisia, joiden väitit voivan vastustaa minua? Voitan heidät yksinkin!”

~Ultimagus

Mutta silloin, äkki arvaamatta, Kapteeni juoksi pää edellä ja puski Ultimagusta vastaan. Hän päästä tukahtuneen puhahduksen iskun osuessa, kun hänen ilmansa lensivät pihalle. Ultimagus kaatui maahan ja Kapteeni hyppäsi hänen päälleen jalat harallaan ja alkoi takoa tätä kasvoihin nyrkeillään. The Leader oli tulossa auttamaan Ultimagusta, mutta silloin hän tunsi kämmenen painalluksen olkapäässään, kääntyi ja sai tuntea Zetton iskun kasvoissaan. Hän kaatui maahan, jolloin Zetto alkoi potkia hänen kylkiään.

Äkkiä vieressä oleva ikkuna läsähti hajalle. Puolustajat ja Vastustajat kääntyivät sitä kohti ja katsoivat. Se oli punaiseen pukuun verhottu mustahiuksinen ilmestys, jonka punainen viitta liuhui tuulessa saatanallisen ylväänä. Hän katsoi maassa taistelevia olentoja ja sytytti uuden tupakan. Hän laskeutui lattialle ja alkoi kävellä kohti Puolustajia.

”Nimeni on Punainen Komentaja. Olen Venäjän federaation virallinen supersankari ja tullut hakemaan epätoivottua ainesta, jota kutsutaan Vastustajiksi. Missä he ovat?”

~Punainen Komentaja

Puolustajat katsoivat Vastustajia ja toisinpäin. Alkoi suinpäinen huuto.

”Noi!”

~Puolustajat

”Noi!”

~Vastustajat

Punainen Komentaja katsoi hämmentyneenä kaikkia viittä. Lopulta hän kohautti hartioitaan ja ajatteli, että samahan se, kuinka monta hän toimittaa tänään Siperiaan ja kävi kaikkien päälle. Vain tyylikäs hidastus voi selittää Komentajan sulavan liikesarjan kulkua. Hän kierähti tyylikkäästi ja iski Jorma Mujelta ilmat pihalle samalla, kun hän jalkansa kiertyi takakierrepotkuun ja osui The Leaderia otsaan. Ultimagus valmistautui loihtimaan Komentajan hengiltä, mutta tämä oli nopeampi ja iski Ultimagusta päällään otsaan, jolloin tämä putosi iskun voimasta takanaan olevasta ikkunasta alas. Vain hänen loitsimisensa piti hänet hengissä.

Silloin Puolustajat lähtivät juoksemaan kohti Komentajaa yhtenä rintamana ja yhteisvoimin Kapteeni Aurinkokunta ja Zetto, sekä Rautaröhmö onnistuivat työntämään hänet ulos ikkunasta. Komentaja lähti lentoon ja otti sadan metrin turvavälin ilmassa Puolustajiin. Puolustajat ryhmittyivät myös uuden vastustajansa eteen siistiin kolmen hengen riviin. The Leader nousi ylös pilvenpiirtäjän yläkerroksen lattialta ja karjui heille kiroten.

”Te hullut! Koko Tokio tulee pian kärsimään mahtavasta viruksesta, joka lähtee leviämään pommikapselistaan tunnin kuluttua, ettekä te voi sille mitään!”

~The Ultimate Leader

Kapteeni karjaisi jonkin kliseisen supersankarirepliikin ja oli juuri lähdössä etsimään viruskapselia, kun Punainen Komentaja ampui häntä valopallolla selkään.

”Ette mene minnekkään, ennen kuin olen nöyryyttänyt teitä pahasti!”

~Punainen Komentaja

Sillä aikaa New Yorkissa[muokkaa]

New Yorkissa Herra Tähti heräsi huoneessaan puhelimen pirinään. Hän vastasi ja kuuli Muffleyn äänen. Hän kertoi, että Tokiossa käynnissä olevassa taistelussa Puolustajat olivat ahtaalla. He olivat siirtyneet pilvenpiirtäjän ulkopuolelle ja taistelivat nyt tuntematonta punaista olentoa vastaan. Vastustajat olivat kadonneet jonnekkin ja Muffley käski Tähteä lähtemään heti paikalle. Tähti nyökkäsi tajuamatta, ettei Muffley voinut sitä nähdä ja sulki puhelimen.

Tähti otti hissin ja meni Empire State Buildingin, eli tukikohdan, aulaan. Hän toivoi, että muut olisivat valmiit tekemään sovinnon hänen kanssaan. Ainahan ne olivat olleet. Sitten hän lähti lentoon, kohti Japania. Washingtonissa Merkin Muffley laski oman puhelimensa luurin tajuttuaan Tähden lähteneen ja huokaisi. Koskakohan Tähti oppisi käyttämään puhelinta?

Silloin ilmassa ollessaan Tähti kuitenkin tajusi Puolustajien ehkä tarvitsevan järeämpää kalustoa ja palasi Empire State Buildingiin. Hän latasi useita aseita (laserkiväärejä, sädekanuunoja) ja kiinnitti niitä remmeillä ympäri vartaloaan. Muutaman panosvyönkin hän vielä kietaisi päälle ja lopuksi, katsottuaan itseään peilistä ja tajuttuaan, miten miehekkääksi aseet hänet tekivät, hän kietaisi vielä punaisen otsanauhan päähänsä. Silloin tapahtui jotakin. Sumun keskeltä ilmestyi jotakin omituista, joka saapui toisesta ulottuvuudesta. Se oli Chasm, joka astui ulos pilvestä ja suuteli Tähteä rajusti saman tien. Yllään hänellä ei ollut mitään.

”Oi Herra Tähti, senkin uros, näytäppä minulle pikkuherrasi!”

~Chasm kouriessaan Tähden nivusia

Tähti tunsi jonkin kasvavan haaroissaan, mutta päätti pitää kiinni alkuperäisistä suunnitelmistaan ja lähteä kohti Tokiota. Periaatteista piti pitää kiinni, varsinkin jos oli naiivi ja ylikasvanut teinitähti. Tähti sanoi, että hänellä oli nyt vähän kiire ja jos Chasm voisi tulla käymään vähän myöhemmin uudelleen.

”Okei, kultsipuppeli. Nähdään muutaman vuoden päästä livenä uudestaan. Tui tui.”

~Chasm hivenen pettyneenä

Ja sitten hän katosi jälkeäkään jättämättä. Tähti huokaisi syvään, sillä mahdollisuus menettää neitsyys oli ollut ainutlaatuinen. Sitten hän läpsäisi itseään otsaan ja lähti lentämään kohti Tokiota, jonne hän saapuisi hetken päästä.

Remmi kiristyy[muokkaa]

Tokiossa metakka oli jo yltynyt keskinkertaisen mättöelokuvan, eli jonnekkin Mortal Kombat ykkösen tasolle. Punainen komentaja, Puolustajat ja Vastustajat paiskoivat toisiaan pitkin kaupungin pääkatua välittämättä kanssaihmisistä tippaakaan. Näin monen superolennon yhteenottoa maailma ei ollut nähnyt enää vuosiin ja bileet vain paranisivat, kun Herra Tähti saapuisi paikalle.

Ultimate Leader oli repinyt itsensä ylös katukiveyksestä ja taisteli nyt täydellä höyryllä yhdessä Ultimaguksen kanssa kaikkia muita vastaan (Ottelusta kun näytti muodostuneen "Kaikki vastaan kaikki"-tyylinen mättö). Punainen Komentaja yritti kaikin keinoin piestä paskat ulos Kapteenista ja Rautaröhmöstä samalla, kun Zetto hyökkäsi vimmaisena asvaltikokkareita häntä päin heitelleitä Ultimagusta ja Leaderia kohti.

The Leaderia suututti se, miten yhtäkkiä he eivät enää olleetkaan kaiken keskipiste ja yritti nostaa asemaansa tässä kamppailussa.

”Me muuten piilotettiin kapseli täynnä tappavaa virusta jonnekkin Tokioon, mutta mepä ei kerrota minne!”

~The Ultimate Leader

Tätäkään huutoa ei valitettavasti kuullut kukaan muu, kuin Rautaröhmö, joka yritti lähteä etsimään sitä, ennen kuin olisi liian myöhäistä. Punainen Komentaja kuitenkin katkaisi hänen tiensä ja alkoi heiluttaa ympäriinsä käsissään.

Samaan aikaan Herra Tähti saapui Tokioon ja näki oitis hävityksen, jonka muut Puolustajat olivat aiheuttaneet. Ei jumalauta oli hänen ensimmäinen ajatuksensa, mutta hän hylkäsi sen oitis, koska se sisälsi kiroilua ja muotoili sen uudelleen muotoon Hyppivät heinäsirkat, mikä ei iskenyt yhtä vahvasti, mutta toi mukanaan piristävän retron tuulahduksen 60-luvun ja camp-tyylin ajoista. Hän hymyili ajatukselle, kunnes se lopulta katosi hänen päästään, jolloin hän laskeutui vihdoin maan päälle.

Heti astuttuaan Tokion kadulle sai Herra Tähti päähänsä jotakin, joka toisella katsomiskerralla paljastui asvaltin kokkareeksi. Uusi tuttavuus, jota Tähti ei tuntenut, viskeli niitä vimmaisena häntä kohti. Tuttavuus nosteli niitä maasta ilmeisillä taikavoimillaan ja viskeli niitä sinne sun tänne katsomatta minne tähtäsi. Tähti katseli ympäristöä uudelleen ja huomasi toisenkin uuden tuttavuuden, joka näytti taistelevan sekä Vastustajia, että Puolustajia vastaan. Miehen puku oli kokopunainen ja timmi, mikä pöyristytti hyvän kotikasvatuksen saanutta Herra Tähteä.

Äkkiä jokin viuhahti hänen olkansa yli ja paiskautui läheistä seinää päin. Herra Tähti tunnisti sen pölyn hiukan haihduttua Rautaröhmöksi ja juoksi paikalle auttamaan. Rautaröhmön puku oli hiukan repaleina ja toisen silmäreiän linssi oli keskeltä halki. Hän katsoi Tähteä ja kertoi pommista, joka oli nyt laukeamassa jossakin päin Tokiota, luoja vain tietäisi missä! Tähden pitäisi etsiä se ja nopeasti tai muuten Puolustajat saisivat ansioluetteloonsa ikävän miinuksen.

Tähti ymmärsi, kuittasi ja lähti lentoon. Rautaröhmö yritti vielä huutaa hänen peräänsä, että eihän hän vielä tiedä, missä pommi on, mutta Tähti ei kuunnellut. Hän lensi korkealle ilmaan, äänten kuulumattomiin. Silloin Rautaröhmöä iski kylkeen jättiläismäinen kappale viereisen pilvenpiirtäjän seinää ja hän menetti tajuntansa.

Tähti vilkuili ympäriinsä korkeuksista ja etsiskeli pommia. Hän tajusi, ettei tiennyt mistä etsiä, ja aikaakaan ei ilmeisesti ollut paljon jäljellä, koska Rautaröhmö oli niin huolestunut. Jostakin pitäisi kuitenkin aloittaa, mutta mistä. Hän päätti, että koska jäljittämiseen menisi liikaa aikaa, hänen tulisi tarkastaa jokainen Tokion rakennus erikseen, lentämällä niiden läpi. Ja niin hän teki. Tähti kohosi korkeuksiin, aina ilmakehän ulkopuolelle asti ja sai alastulonsa aloitettuaan sellaisen vauhdin itselleen, että jopa Vihreä Luoti olisi kateellinen. Tähti kiisi ja aloitti rakennusten lävistämisen. Hän kiersi Tokiota ympyrää, jotta hänen vauhtinsa ei hidastuisi liikaa, ja lävisti jokaisen talon matkansa varrelta. Koska osa taloista oli pilvenpiirtäjiä, ne piti tietenkin lävistää useita kertoja kerros kerrallaan. Mutta pommia ei löytynyt.

Uskomaton loppuratkaisu[muokkaa]

Samalla, kun Herra Tähti kiisi läpi Tokion talojen, valmistautui Punainen Komentaja armon iskuunsa. Hän kokosi käsiensä väliin valtavan energiapallon ja heitti sillä Kapteeni Aurinkokuntaa ja Rautaröhmöä, jotka jatkoivat matkaansa pitkin katua, sillä seiniä ei ollut ottamassa heitä vastaan. Silloin Ultimagus ja The Ultimate Leader yrittivät iskeä Punaisen Komentajan selustaan, mutta tämä aavisti sen ylivertaisten aistiensa avulla ja heitti heitä salakavalasti uudella punapallolla, joka sinkosi heidät vastakkaiseen suuntaan. Komentaja hymähti, sillä voitto oli tullut loppujen lopuksi helposti. Hänen ei tarvitsisi enää kuin noukkia kaikki neljä satama-altaasta tai missä he nyt lienevätkään ja viedä Siperiaan, niin homma olisi paketissa. Komentaja sytytti tupakan hymyillen, mutta iloa ei jatkunut pitkään, sillä hän oli erehtynyt laskuissaan.

Zetto, joka oli kaikessa hiljaisuudessa piiloutunut nurkan taakse, oli palannut taistelukentälle ja iski nyrkillään kaikin voimin Komentajaa kasvoihin. Komentajan alahuuli aukesi ja leukaan ilmestyi palojälki tupakan murkauduttua ja painauduttua sitä vasten. Hän katsoi Zettoa vihaisena ja iski tätä nyrkillä vatsaan. Zetto paiskautui päin takanaan olevaa seinää (mikä oli tässä vaiheessa taistelua jo oikeastaan pelkkä seinän raunio) samalla, kun Komentaja alkoi jälleen ladata uutta punapalloa käsiensä välissä, valmistautuen heittämään sen. Zetto kuitenkin kierähti sivuun ja väisti pallon, jonka jälkeen hän palasi taas lähitaisteluun, sillä hän oli tajunnut yhden asian: Komentaja ei voinut käyttää pallojaan, jos vastustaja oli liian lähellä tai se voisi satuttaa häntäkin.

Samaan aikaan Herra Tähti iskeytyi jo ties kuinka monennen pilvenpiirtäjän kerroksen läpi, väsyneenä ja hikisenä, mutta löysi vihdoin etsimänsä. Viruskapseli oli viritetty ja asetettu huoneen pöydälle. Aikaa oli jäljellä enää puoli tuntia. Pakko tehdä jotain, Tähti ajatteli ja tarttui kapseliin. Hän lennähti sen kanssa korkeuksiin ja alkoi miettiä uudestaan, mitä tekisi sen kanssa.

Samalla maan pinnalla Zeton ja Komentajan välinen yhteenotto oli ajautunut tilaan, josta maallikko käyttäisi nimitystä "mutapaini". He kierivät maassa toisiaan vuoron perään kuristaen, vääntäen, työntäen ja kiskoen. Ympärillään vain rauniot nämä kaksi jatkoivat taisteluaan, mutta Komentaja vaikutti ikävä kyllä vahvemmalta. Zetto tiesi sen, mutta onneksi hänellä oli apunaan jetonialaisen soturin uljas tahto lyödä vastustajansa ja nöyryyttää tätä, joten mikään ei tuntunut mahdottomalta.

Korkeuksissa Herra Tähti katsoi, kuinka kapselin digitaalikellon numerot hupenivat. Enää aikaa oli muutama sekunti. Hän tiesi myrkyn olevan kaasu, joka haihtuisi nopeasti, joten tarpeeksi korkealla se ei tuottaisi merkittävää vahinkoa. Hän huokaisi, peitti silmänsä toisella kädellään ja viskasi pommin ilmaan, toivoen, ettei se siellä vahingoittaisi ketään.

Samaan aikaan Tokion toisella laidalla Ultimagus ja The Ultimate Leader nousivat kaupungin satama-altaasta, likomärkinä, ja astuivat sisään Leaderin paikalle kutsumaan helikopteriin, jota ohjastivat Jormat. Hän vannoi vielä palaavansa kostamaan Vastustajien kanssa ja muut nyökyttelivät päätään. Helikopteri kohosi ilmaan ja lähti liitämään merelle, kohti Yhdysvaltoja. Lento kuitenkin katkesi yllättäen, kun helikopterin tuulilasi hajosi. Kapseli täynnä myrkkykaasua oli lävistänyt sen. Ja aika loppui.

Pommi räjähti, eikä kuolonuhreja tullut. Vastustajat selvisivät uintireissusta takaisin Japaniin, vaikka sairaiksi olivatkin tulleet, ja onnistuivat 24 tunnin sisällä saamaan hoitoa paikalliselta ihotautiklinikalta, jolla myrkky heidän onnekseen tunnettiin. Tämän jälkeen heidät luovutettiin Japanin poliisille, joka lukitsi heidät pienelle saarelle keskelle Japanin merta, erityisvankilaan vain heitä varten, mutta palataanpa nyt vielä taistelun loppuhetkiin.

Rautaröhmö ja Kapteeni kävelivät pitkin katua väsyneinä ja märkinä. Kapteenin viitta oli revennyt ja otsaan oli ilmestynyt iso haava, kun taas Rautaröhmön puku oli halkeillut vähän sieltä sun täältä ja oikeanpuoleisen silmän linssi oli irronnut. He saapuivat takaisin taistelukentälle ja näkivät, kuinka Zetto ja Komentaja pieksivät toisiaan maassa, kuin rakkikoirat konsanaan. Kapteeni huokaisi ja kääri hihansa ylös. Rautaröhmö teki samoin ja päästi raskaan huokauksen.

”Pakko kai se on vielä tapella...”

~Kapteeni Aurinkokunta

”Vanha ystävä, milloinkohan voimme jäädä eläkkeelle tästä hommasta?”

~Rautaröhmö

Mutta juuri silloin KHV:n helikopterit aloittivat laskeutumisensa alueelle. Zetto ja Komentaja kierähtivät toistensa päältä pois ja katsoivat taivaalle. Merkin Muffley roikkui yhden helikopterin ovessa ja huusi megafoniin ohjeita.

”Puolustajat ja Punainen Komentaja! Japanin poliisi on vanginnut Vastustajat! Urakkanne on ohi!”

~Merkin Muffley

Punainen Komentaja katsoi Puolustajia väsyneenä noustuaan ylös maasta. Hän alkoi salaa muodostaa punapalloa oikeaan käteensä, kun äkkiä hänen taskussaan oleva puhelimensa alkoi soida. Hän vastasi. Se oli FSB:n johtaja.

”Palaa kotiin, agentti Andropov. Tokio on rauhoittunut. Väkivalta Puolustajia kohtaan ei ole enää perusteltua.”

~Johtaja

Komentaja sulki puhelimen nuo sanat kuultuaan ja katsahti vielä kerran Puolustajiin.

”Tapaamme vielä.”

~Punainen Komentaja

Ja sen sanottuaan hän lähti lentoon, ilmojen halki. Puolustajat katsoivat hänen peräänsä hämmentyneinä. He olivat kohdanneet uransa aikana monenlaisia vastuksia, mutta tämä oli eittämättä ollut heistä tähän asti vahvin. Komentaja oli antanut Puolustajille kovaa selkään ja he tiesivät, että tämä saattaisi käydä heidän kimppuunsa toistekkin.

Jälkipyykki[muokkaa]

Moskovassa järjestettiin suuret juhlat Punaisen Komentajan kunniaksi. Häntä juhlittiin kansansankarina ja peitettiin ansiomitaleilla, koska tämä oli ratkaissut nk. Tokion Superkriisin. Sitä vastoin Puolustajat New Yorkissa saivat huutoa Merkin Muffleylta. Koko Tokion keskusta oli tuhottu, Tähti oli rei'ittänyt puolet kaupungin pilvenpiirtäjistä ja kaiken lisäksi he olivat ottaneet köniinsä Komentajalta. Muffley halusi asiaan muutosta ja määräsi Puolustajat kuntokuurille. Tiukkaa salitreeniä kuukauden ajan ilman liikakaloreita ja TV:tä!

Samaan aikaan Moskovassa, yleisön huutaessa Komentajan nimeä, Dimitri Andropov sytytti punaisen Marlboron. Hän puhalsi sauhut keuhkoistaan ulos rinkuloina ja hekotti itsekseen. Tästä tulisi vielä hienoa!