Agonyalia

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Agonyalia
Logo6.gif
Ulottuvuustyyppi: Sisäulottuvuus
Turvaluokitus: "Äärimmäisen vältettävä"
Yläulottuvuus: Kolmonen
Alaulottuvuudet: Tuntematon määrä piirejä
Asutus: Runsaasti vainolaisia, jonkin verran kalmoja, sekalaisia kaaosotuksia ja uhreja

Agonyalia on vainolaisten asuttama Kolmosen alaulottuvuus. Sitä pidetään yleisesti yhtenä koko maailmankaikkeuden vaarallisimmista, viheliäisimmistä ja vihamielisimmistä tuskan ja kidutuksen loukoista. Jos joutuu Agonyaliaan eikä välitön poistuminen ole mahdollista, neuvotaan ulottuvuusmatkaaja tekemään itsemurha millä tahansa käteen osuvalla tai puremalla päänsä irti, sillä se on taatusti tuskattomampaa kuin vainolaisten lonkeroihin joutuminen[1]. Jopa useimmat kaaoksen otukset karttavat Agonyaliaa. Ennalta-arvattavasti Agonyalia myös kuuluu nk. vankilaulottuvuuksiin, joihin on helppo mennä mutta joista on hyvin vaikea poistua. Yritykset avata Agonyaliasta pois johtava ulottuvuusportti tapaavat vain syöstä pakoa yrittävän syvemmälle sen syövereihin, ellei tällä ole käytössään huomattavia voimia. Vainolaiset itse pystyvät kuitenkin siirtymään Agonyalian ja muiden ulottuvuuksien välillä vaivatta.

Agonyalian uloin alue on pyörteilevän sumun täyttämä ääretön tasanko, jonka pinta on epämääräistä, purppuranväristä, orgaanista massaa. Useimpien aistien kantama on olematon, tunnistettavia maamerkkejä ei ole, ja ulottuvuuden sisäinen avaruus muuttaa toisinaan arvaamattomasti muotoaan, joten eksyminen on lähes väistämätöntä. Siellä täällä sumun seasta ilmestyy esiin tasangon pinnasta kasvavia tai syvemmälle johtavien portaalien kautta sille kurottavia lonkeroita, jotka yrittävät kiskoa Agonyaliaan joutuneet erilleen toisistaan ja syvemmälle ulottuvuuteen.

Tasangosta "alas" tai "sisemmäs" alkaa Kidutuksen kuiluksi kutsuttu alue, joka koostuu toisiaan seuraavista "kielekkeistä" tai "piireistä". Tästä alueesta tiedetään hyvin vähän, sillä kukaan ei mene sinne vapaaehtoisesti ja vielä harvemmat palaavat. Harvojen saatavilla olevien kuvausten perusteella se muistuttaa sumuisuudessaan, orgaanisuudessaan, purppuraisuudessaan ja lonkeroisuudessaan ulompaa tasankoa, mutta maastonmuodot ovat moninaisempia ja vaikeakulkuisempia. Kun ulompi tasanko on suurimmaksi osaksi autio, kuilussa tavataan paljon todennäköisemmin vainolaisia, vaeltelevia kalmoja sekä edellisten palvelijoita ja uhreja (eroa on toisinaan vaikea tehdä), sitä enemmän ja voimakkaampia mitä syvemmälle edetään. Onnekkaat joutuvat vain tapetuiksi, nyljetyiksi ja syödyiksi[2]. Muita odottaa sanoinkuvaamattoman julma kohtalo vainolaisten kidutusluolissa. Laskeutuminen yhä peremmälle on luonnollisesti paljon helpompaa kuin kiipeäminen takaisin kohti tasankoa. Kuilun alatasojen lukumäärästä ei ole selvyyttä, ja myöskään sitä, mitä, jos mitään, Agonyalian pohjalta löytyy, ei tunneta. Legendan mukaan pohjalla odottaa takaovi, jonka kautta Agonyaliasta on mahdollista paeta, mutta toisten huhujen mukaan mitään pohjaa ei ole, vaan ulottuvuus kietoutuu itseensä niin että pohjalle jotenkin selvinnyt päätyy vain takaisin ylös, kolmansien mukaan pohjalla on vain tyhjä tasanko ja iso joukko vainolaisia, jotka pilkkaavat sinne asti päässeitä ja heittelevät heitä pienillä kivillä ennen kuin raahaavat heidät kidutuskammioihinsa, ja neljänsien mukaan sieltä löytyy taukohuone, jonne vainolaiset ja kalmat kerääntyvät pelaamaan biljardia ja kuuntelemaan jazzia.


  1. Pelkkä kuolema ei Agonyalian kaltaisessa paikassa ole loppu, vaan vainaja jää todennäköisesti leijailemaan sinne ruumiittomana sieluna. Sieluna on kuitenkin marginaalisesti helpompi paeta, eivätkä vainolaiset tapaa kiinnittää niihin paljoa huomiota, joten tällainen olemassaolo on ruumiillista olotilaa suositeltavampi.
  2. Ja erityisen onnekkaat tuossa järjestyksessä.