Basiliski

Hömppäpediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
basiliski
Basiliski.jpg
Vangittu basiliski kamppailee hyvin aseistettua seikkailijaa vastaan seikkailijalle huomattavasti suotuisemmissa olosuhteissa.
Tosinimi:Skïalë-sák
Voimakkuus:Vaihtelee, enimmäisarvo C-
Vaarallisuus:B-
Älykkyys:Vaihtelee, enimmäisarvo B-
Luoja:Useita

Basiliskit (Basiliscus spp.) ovat Mahtiolentorotu tai -rotukompleksi, joille ovat ominaisia vaihtelevat matelija-, sammakkoeläin- tai lintumaiset piirteet, myrkyllisyys, sekä kyky tappaa katseensa voimalla. Kuten monet muut Mahtiolennot, basiliskit luotiin Mahtien Mittelön aikana toimimaan biologisina aseina. Niiden osoittama massiivinen fenotyypillinen vaihtelu selittyy osin siten, että varustelukilvan ajamina eri Suuntaumukset ja lukuisat muut tahot jalostivat omia basiliskilajejaan eri tarkoituksiin, jotka vapaan keskinäisen risteytymisen seurauksena yhdistyivät.

Basiliskien luokittelu lohikäärmeiksi on kiistanalainen, mutta hömppätaksonomien kapea enemmistö katsoo, ettei suurin osa basiliskeista osoita kylliksi lohikäärmemäisiä piirteitä. Draconeuvosto on ilmaissut oman vahvan kantansa basiliskien lohikäärmeiksi luokittelemista vastaan, ja päinvastaisen puolesta kampanjoivat ovatkin vaarassa joutua energialohikäärmeen syömiksi.

Olemus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylhäältä myötäpäivään serpentiforminen, bufoformisen ja reptiloformisen välimuoto, sekä aviforminen basiliski.

”Kuin etsisi jaettuja tuntomerkkejä basiliskipesästä.”

~Sanonta

Basiliskit ovat äärimmäisen mutaatioherkkiä, ja edes yhden ja saman basiliskin partenogeneettiset jälkeläiset[1] eivät välttämättä jaa keskenään edes perheyhdennäköisyyttä. Ne vaihtelevat massaltaan alle kilosta satoihin tonneihin ja pituudeltaan päästä häntään alle kahdestakymmenestä sentistä kymmeniin metreihin. Niillä voi olla raajoja yhdestä kahdeksaan paria tai ei lainkaan, suomupeite, höyhenpuku, paljas nahka tai kaikkia eri puolilla ruumista, suu tai nokka, häntä tai ei häntää, ja niin edelleen. Joillakin basiliskeilla on siivet, joskin ne kykenevät vain harvoin lentämään kuin lyhyitä matkoja. Yksi basiliski saattaa näyttää käärmeeltä, toinen liskolta, kolmas linnulta, neljäs lohikäärmeeltä ja viides joltakin aivan muulta. Karkeimmillaan ne voidaan jakaa neljään morfologiseen pääluokkaan: serpentiformisiin, joilla on pitkä, käärmemäinen ruumis ja pienet jalat tai ei jalkoja ollenkaan, aviformisiin, joilla on lyhyt ruumis, pitkä kaula, pieni määrä jalkoja ja siivet, bufoformisiin, joilla on kompaktimpi ruumis, lyhyt ruumis, vaihteleva määrä jalkoja eikä siipiä, sekä reptiloformisiin, joilla on pidempi ruumis ja yleensä neljä tai useampi raajaa; mutta nämä ovat enemmänkin spektrin ääripäitä kuin tiukkoja lokeroita. Kaikille basiliskeille ominaisia ovat monikärkinen, kruunun kaltainen harja, joka voi olla pehmeä tai luutunut, päälaella, sekä sameankeltaiset silmät.

Basiliskien kirjosta voidaan karkeasti erottaa tietoiset, suurempia yliluonnollisia voimia omaavat ja yleensä suurikokoisemmat suurbasiliskit sekä ei-tietoiset ja tavallisesti heikommat ja pienemmät vähäbasiliskit. Suurbasiliskius on enemmänkin status kuin peritty ominaisuus: osa suurbasiliskeista syntyy sellaisiksi, osa kehittyy sellaisiksi vanhemmiten. Vielä oma lukunsa ovat basiliskeista kehitetyt, humanoidimuotoiset baslit (Basiliscus anthropoformis), joita suurbasiliskit usein käyttävät palvelijoinaan, sekä Kaaoksen otuksiin lukeutuvat kaaosbasiliskit, jotka ovat vielä tavallisiakin basiliskeja monimuotoisempia ja kammottavampia.

Lajista riippumatta basiliskien luonteenlaadussa tapaavat korostua kateus, ahneus sekä kaikkea ei-basiliskipohjaista elämää vastaan kohdistuva viha ja silkka ilkeys. Ne eivät olekaan toivottua seuraa juuri missään.

Voimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fyysiset voimat
Basiliskien ruumilliset voimat vaihtelevat niiden koon mukaan, mutta pienimmätkin ovat tavallisesti erittäin sitkeitä ja aggressiivisia. Suuremmat basiliskit voivat olla tarpeeksi vahvoja kaataakseen rakennuksia, mutta vastapainona tavallisesti myös kömpelömpiä.
Myrkky
Toinen basiliskien tunnuspiirteistä katseen ohella on niiden äärimmäinen toksisuus. Niiden hengitys, sylki, useimmat ruumiinnesteet, ja monilla yksilöillä kynnet ovat tappavan myrkyllisiä lähes kaikille elämänmuodoille. Myrkyllisyys on tyypillisesti sitä suurempi, mitä pienempi basiliski on. Tiedetään raportteja tapauksista, joissa ratsain liikkuva soturi on lävistänyt basiliskin peitsellään, ja sen veressä oleva myrkky on imeytynyt peitsen läpi soturiin tappaen tämän ja sitten ratsun.
Katse
Myrkkyäkin leimallisempi on basiliskin katse, jolla on voima tappaa, halvaannuttaa tai ajaa koomaan sen silmiin katsovat tietoiset olennot. Jokaisen basiliskin silmissä on basiliskikuva, joka on ainutlaatuinen kuten ihmisen sormenjälki. Basiliskikuva toimii eräänlaisena informaatiopohjaisena viruksena, joka useimmissa olennoissa laukaisee autonomisen hermojärjestelmän häiriön, joka taas johtaa basiliskikuvasta ja uhrista riippuen sydämenpysähdykseen, grand mal -kohtaukseen, halvaantumiseen tai koomaan ajautumiseen. Basiliskikuvat ovat epäsymmetrisiä, eikä esimerkiksi peilin kautta nähty katse aiheuta samaa ilmiötä. Basiliskikuvia on yritetty saada basiliskien silmistä irti, mutta näin tehneet ovat lähes aina vahingossa katsoneet niitä.
Regeneraatio
Basiliskeilla on tyypillisesti korkean alhaisen tason regeneraatio.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Basiliskien lisääntymistavat ovat monimutkaisia.