Epäkuolleet

Kohteesta Hömppäpedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Epäkuolleet ovat olentoja, jotka ovat kuolleet mutta tulleet, useimmiten mustan magian avulla saatetuiksi tilaan, jossa ne voivat suorittaa tiettyjä eläville olennoille ominaisia toimintoja vaikka eivät olekaan elollisia ruumiillisessa mielessä. Epäkuolleiden yhdistävä tekijä on se, että epäkuolleen sielu ei koskaan ole ruumiin yhteydessä samalla tavalla kuin elävällä olennolla, vaan esimerkiksi jää tuonpuoleiseen tai on vangittu johonkin ruumiin ulkopuoliseen paikkaan.

Epäkuolleita henkiin herättävää ja niitä komentavaa maagia kutsutaan nekromantikoksi tai kuolleistanostattajaksi. Nekromantikot eivät useimmiten ole pidettyjä maagien joukossa, ja kun maageja aletaan vainota, nekromantikot ovat usein ensimmäisenä vihaisten väkijoukkojen tappolistalla.

Suuret määrät vapaata kuolema-manaa voi saada aikaan spontaania epäkuolleiden syntymistä (toisin sanoen kuolleet eivät pysy kunnolla kuolleina).

Lajit[muokkaa]

Zombi[muokkaa]

Voimakkuus E
Vaarallisuus E+
Älykkyys E-

Perusepäkuollut, jollaisen nostattamiseen pystyy kuka tahansa nekromantikko. Zombilla ei ole sielua eikä mieltä, vaan se on pelkkä taikuuden elävöittämä nukke. Zombi on nostattajansa tahdoton orja, jota nekromantikon täytyy ohjata ja valvoa jatkuvasti. Zombit ovat silti alatason nekromantikolle kelpo palvelijoita, sillä ne ovat kuuliaisia ja tottelevat käskyjä kirjaimellisesti. Spontaanisti vapaan kuolemamanan herättämämä syntynyt zombi on tahdoton olento, joka haluaa ainoastaan syödä elävien lihaa ja metsästää siksi eläviä päättömästi.

Luuranko[muokkaa]

Voimakkuus E+
Vaarallisuus D/E
Älykkyys D

Toinen epäkuollut. Käytännössä samanlainen kuin zombi, mutta luurangon liha on käytännössä kokonaan irronnut luista, joten ruumiin pysyttäminen koossa vaatii suuremman magialatauksen kuin zombeilla. Tästä johtuen luurangot ovat myös hieman taitavampia kuin zombit. Luurankon voimat riippuvat osin siitä, minkä luuranko se on. Esimerkiksi demonin luuranko olisi voimakkaampi kuin ihmisen luuranko.

Gashadokuro on useiden luurankojen yhteenkerätyistä luista koostuva jättiläisluuranko. Kaikilla käytetyillä luurangoilla täytyy olla sama kuolinsyy, jotta niiden synkronisoiminen yhdeksi epäkuolleeksi kokonaisuudeksi olisi mahdollista.

Necrid[muokkaa]

Necromancerin omakohtainen, patentoitu epäkuolleiden laji. Necridit ovat paljon vahvempia kuin zombit, ja myös paljon älykkäämpiä, sillä necrideillä ruumiista poistunut mieli on palautettu ruumiin yhteyteen. Necridit kykenevät oppimaan uutta ja ne myös säilyttävät eläessään osaamansa tiedot ja taidot. Siksi esimerkiksi suuresta kenraalista nostatettu necrid on erinomainen johtamaan necridien vähäisempiä joukkoja. Necridit eivät myöskään tarvitse suoraa nostattajansa ohjausta pystyäkseen toimimaan, vaan ne pystyvät tekemään omia päätöksiään. Ne ovat tosin myös huomattavasti uskollisempia ja tottelevaisempia kuin tavalliset ihmissotilaat.

Epäkuollut vampyyri[muokkaa]

Epäkuolleet vampyyrit ovat nimensä mukaisesti epäkuolleita olentoja, joiden täytyy epäkuollutta tilaansa ylläpitääkseen imeä elävien olentojen verta. Niillä on mieli, vapaa tahto ja kaikki eläessään hallitsemansa kyvyt ja voimat, mutta ei sielua. Epäkuollut vampyyri voidaan luoda tarpeeksi voimakkaalla taikuudella, tai vanhempi vampyyri voi muuttaa uhrinsa sellaiseksi juottamalla tälle pois imemänsä veren tilalle omaa, saastunutta vertaan. Vampyyrit eivät ole nekromantikkojen suosiossa, sillä niitä on liian vaikea luoda ja hallita jotta ne soveltuisivat palvelijoiksi, ja nekromantikko, joka on tarpeeksi voimakas muuttaakseen itsensä vampyyriksi on luultavasti myös tarpeeksi voimakas muuttaakseen itsensä lichiksi, joilla on vähemmän heikkouksia.

Lich[muokkaa]

Voimakkuus B
Vaarallisuus B+
Älykkyys B

Lichit ovat voimakkaita epäkuolleita, joita syntyy, kun kuolemattomuutta tavoitteleva velho irrottaa sielunsa ruumiista ja sinetöi sen artifaktiin, fylakteeriin. Niin kauan kuin tämä esine on ehjä, lich ei voi kunnolla kuolla, vaikka sen elintoimmot lakkaavat ja ruumis mätänee, vaan jää elämään epäkuolleena. Voimakkaammat lichit voivat kuitenkin korjata ruumiinsa vauriot ja pitää yllä sen toimintoja, ja täten säilyttää ulkonäkönsä riippumatta koettujen kuolemien määrästä. Vaikka lichin ruumis tuhottaisiin, se palautuu hiljalleen takaisin tai lichi voi fylakteeristaan käsin vallata itselleen uuden. Toisaalta mikäli fylakteeri syystä tai toisesta[1] tuhoutuu, lichi tuhoutuu välittömästi, vaikka omaisikin toimintakykyisen ruumiin. Tämän vuoksi useimmat lichit ovat ottaneet tavakseen asettaa fylakteerinsä mitä vaikeapääsyisimpiin paikkoihin ja mitä nerokkaimpien ansojen ja vartiojärjestelmien ympäröimäksi. Tunnetaan myös tapauksia, joissa maagi on tehnyt itsestään tai jostakin ruumiinosastaan fylakteerinsä, joskin tälläisen menettelyn hyödyt ovat kyseenalaiset. On myös mahdollista luoda useita fylakteerejä, joko jakamalla sielunsa osiin[2] tai ankkuroimalla sen moneen pisteeseen[3]. Lichit toimivat usein vähäisempien epäkuolleiden johtajina, ja Ykkösen epäkuolleiden armeijat käyttävät niitä usein upseereina.

Arkkilichi on lichin kehittyneempi muoto, lich, joka on niin voimakas ja elänyt (tai siis ollut elämättä) niin pitkään, että ei enää tarvitse fylakteeria vaan on saavuttanut todellisen tyypin 7 kuolemattomuuden. Arkkilichin sielu voi liikkua vapaasti sen ruumiin ulkopuolella, ja luoda tai vallata itselleen uuden ruumiin jos vanha vahingoittuu tai tuhoutuu. Tästä seuraa joskus erilaisia kummallisuuksia, kuten arkkilichejä, joilla on useita ruumiita, tai nk. Gargravarrin ilmiö, jossa sielu ja ruumis omaavat kumpikin oman mielen ja toimivat erillisinä olentoina. Arkkilichien yleisyydestä, yleisestä voimien tasosta tai siitä, mitä sellaiseksi tulemiseen vaaditaan, on vaikea saada luotettavaa tietoa, sillä licheillä on tapana väittää olevansa arkkilichejä jotta niiden viholliset eivät ymmärtäisi etsiä niiden fylakteeria, ja arkkilicheillä olevansa lichejä jotta niiden viholliset tuhlaisivat aikaansa olemattoman fylakteerin etsimiseen.

Kuolonritari[muokkaa]

Voimakkuus B
Vaarallisuus A/B
Älykkyys C

Kuolonritarit ovat epäkuolleita, jotka jokin jumala tai sitä vastaava entieetti (esimerkiksi Mahtava) on kironnut (tai siunannut, näkökulmasta riippuen) epäkuolleisuudella. Kuolonritarit ovat usein voimakkaita maageja ja niiden tuhoaminen on vaikeaa. Epäkuolleiden armejoissa kuolonritarit ovat usein eliittisotilaita ja sadanpäämiehiä, mutta useissa tapauksissa kuolonritarit tykkäävät myös toimia yksin. Kuolonritareilla voi olla heikompia epäkuolleita alaisinaan.

Ghouli[muokkaa]

Voimakkuus E
Vaarallisuus D-
Älykkyys C-

Ghoulit ovat epäkuolleita, jotka ylläpitävät olemassaoloaan syömällä kuolleiden mätänevää lihaa. Fyysisesti ne ovat noin ihmisen kokoisia, mutta kumarassa kulkevia, harmaanahkaisia olentoja, joilla on pitkät, vahvat leuat ja kynnet sekä suu täynnä raateluhampaita. Ne ovat jonkin verran ihmisiä fyysisesti nopeampia ja voimakkaampia ja epäkuolleisuutensa takia väsymättömiä, mutta vastaavasti varsin tyhmiä.

Ghoulit eivät käytä ravinnokseen syömänsä lihan sisältämiä hiiliyhdisteitä, vaan irroittavat siinä tapahtuvan, kuolemamanaa tuottavan mätänemisprosessin ja valjastavat sen omaa epäkuolleisuuttaan ylläpitämään. Näin mädäntymättömäksi tehdyn orgaanisen aineksen ne käyttävät oman ruumiinsa korjaamiseen ja uusimiseen. Ghoulit suosivat älyllisten olentojen lihaa, sillä sellaiset sisältävät muita enemmän kuolemaa, mutta eivät silti useinkaan ole vaaraksi näille olennoille, sillä ne tarvitsevat ravinnokseen nimen omaan kuollutta ja mädäntynyttä lihaa, minkä lisäksi ne ovat luonnostaan arkoja ja piilossapysyttelyyn taipuvaisia olentoja, mistä syystä ne metsästyksen sijaan hakevat ruokansa esimerkiksi hautausmailta. Mikäli tällaisia luonnonresursseja ei ole saatavilla, saattavat nälkäiset ghoulit tappaa niiden asuinsijoille tai niiden läheisyyteen eksyviä olentoja, ja piilottaa niiden ruumiita siksi kunnes ne ovat syömäkelpoisia.

Kuolonaave[muokkaa]

Voimakkuus D
Vaarallisuus D
Älykkyys D tai C

Kuolonaaveet ovat pitkiltä, hupullisilta kaavuilta, joiden alla ei ole mitään näyttäviä epäkuolleita, jotka syntyvät kuolleiden sieluista, jotka on kuolemamanalla sidottu elävien maailmaan ja pakotettu palvelemaan nekromantikkoa. Niillä on kyky imeä elävien olentojen elinvoimaa kosketuksellaan tai läsnäolollaan, jolloin nämä heikkenevät tai kuolevat ja kuolonaave vahvistuu. Toisin kuin puhtaat aaveet, jotka ovat ruumiittomia, kuolonaaveilla on myös fyysinen komponentti joka koostuu palasesta kuolonaaveen alkuperäistä ruumista. Mitä voimakkaampi kuolonaaveen luonut nekromanttikko on, sitä pienempi osa ruumista tarvitaan - heikommat nekromantikot voivat tarvita kokonaisen ruumiin, voimakkaimmille saattaa riittää pelkkä pääkallo tai yksittäinen luu. Joka tapauksessa kun kuolonaave on luotu, sen ruumis haipuu hiljalleen olemattomiin ajan kuluessa; liha katoaa ensimmäisenä ja luut seuraavat hiljalleen, kunnes jäljellä on pelkkää tyhjyyttä.

Osa kuolonaaveista on pakotettu nekromantikon alaisuuteen vastoin tahtoaan, ja palvelevat siksi vastentahtoisesti, odottaen jatkuvasti mahdollisuutta kääntyä herraansa vastaan. Toiset, jotka on luotu pahoista, kauan kuolleina olleista tai jo valmiiksi aaveiksi muuttuneista sieluista himoitsevat elämää, ja ellei niitä hillitä, hyökkäävät sokeasti kaikkien elävien kimppuun ravitakseen itseään näiden elinvoimalla. Kaikkein vaarallisimpia kuolonaaveita ovat sellaiset, jotka palvelevat luojaansa vapaaehtoisesti, sillä tällaiset kuolonaaveet voivat käyttää osaa niistä voimista, jotka niillä oli eläessään ja opetella uusia kykyjä, ja toimivat paljon muita kuolonaaveita älykkäämmin.

Viitteet[muokkaa]

  1. Yleensä toisesta.
  2. Tämä tosin johtaa lichin heikkenemiseen jokaisen tuhotun fylakteerin myötä kun osa sen sielusta hajoaa (palaset eivät useinkaan ole elinkykyisiä yksinään). Lisähaittana ovat sielunpalasten ajoittaiset interaktiovaikeudet.
  3. Mikäli fylakteerit ovat reaalisesti kaukana toisistaan, sielu saattaa venyä kivuliaasti, ja osa-fylakteerien tuhoaminen johtaa ns. toinen jalka haudassa-ilmiöön.