Lohikäärmeet

Kohteesta Hömppäpedia
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Lohikäärmeet (Draco) ovat matelijamaisten olentolajien ryhmä. Lohikäärmeiden ulkomuoto vaihtelee, mutta useimmilla on suomupeitteinen ruumis, vähintään neljä raajaa sekä pitkä kaula ja häntä, ja joillakin nahkapeitteiset siivet. Niitä on useaa lajia, jotka jaetaan kahteen lahkoon, vähälohikäärmeisiin ja suur- eli tosilohikäärmeisiin. Tosilohikäärmeet ovat älykkäitä, kuolemattomia mahtiolentoja, jotka omaavat monenlaisia yliluonnollisia voimia. Vähälohikäärmeet ovat useimmiten kuolevaisia, eivät välttämättä omaa lainkaan mainittavia yliluonnollisia kykyjä, eivätkä useimmiten ole tietoisia.

Vähälohikäärmeet[muokkaa]

Paladiini surmaa vähälohikäärmeen. Huomaa valkotaikuuden doping-käytöstä johtuva sädekehä.

Vähälohikäärmeet ovat lohikäärmemäisiä, mutta todellisia lohikäärmeitä heikompia ja vähemmän älykkäitä olentoja. Useimmat vähälohikäärmelajit kuolevat luonnostaan vanhuuteen, eikä niillä tavallisesti ole käytössään sanottavia yliluonnollisia kykyjä tai voimia. Vähälohikäärmelajien kirjo on valtaisa; alla on esitelty joitakin huomionarvoisia lajeja.

Laavalohikäärme[muokkaa]

Laavalohikäärme
Laavalohikäärme2.jpg
Laavalohikäärme hyökkää liian lähelle laava-allasta uskaltautuneiden seikkailijoiden kimppuun.
Tieteellinen nimi:Draco Pyromanticus
Voimakkuus:D-
Vaarallisuus:C
Älykkyys:E+

Laavalohikäärmeet (Draco Pyromanticus) ovat lohikäärmeisiin lukeutuvia kaaoksen otuksia, jotka nimensä mukaisesti elävät laavassa. Laavalohikäärmeet ovat ruumiinmuodoltaan käärmemäisiä, raajattomia ja pitkä- ja kapearuumiisia. Tämä raajaton muoto on kehittynyt auttamaan käärmettä liikkumaan helpommin sitkaassa laavassa. Laavalohikäärmeiden suomut ovat mustia, ja muistuttavat hieman laavakiveä ulkomuodoltaan. Suomujen raoista hohkaa himmeä punainen valo ja lämpö, mikä kertoo laavalohikäärmeen sisäisestä kuumuudesta. Tästä johtuen elävän laavalohikäärmeen iho on aina polttavan kuuma, myös silloin, kun käärme nostetaan kokonaan pois laavasta[1]. Tätä kuumuutta lohikäärme voi hyödyntää tehdäkseen asuinpaikkanaan pitämänsä laavan rakenteen nestemäisemmäksi ja siten helppokulkuisemmaksi nostamalla sen lämpötilaa. Kuumuutensa avulla lohikäärme voi myös paeta esimerkiksi häkistä tai vankityrmästä sulattamalla tiensä seinien ja kalterien läpi. Tarpeen vaatiessa lohikäärme voi syöstä sisäistä kuumuuttaan ulos tulihenkäyksen muodossa. Tämä henkäys koostuu tiiviistä tulimanasta, ja muistuttaa jonkin verran tulityyppisen elementaalilohikäärmeen vastaavaa.

Laavalohikäärmeet ovat elintapansa vuoksi äärimmäisen vastustuskykyisiä kuumuudelle, ja niiden satuttaminen tulimagialla tai lämpöenergialla on äärimmäisen vaikeaa. Niitä onkin helpompi satuttaa muilla hyökkäystyypeillä, tosin fyysistä väkivaltaa laavalohikäärmeitä vastaan tulisi välttää, ellei itsekin omaa vähintän yhtä hyvää lämmönsietokykyä johtuen lohikäärmeiden ihon suunnattomasta kuumuudesta. Laavalohikäärmeet inhoavat kylmyyttä yli kaiken, joten voimakas jäämagia on tepsivä keino niitä vastaan. Viilentynyt laavalohikäärme liikkuu jähmeästi, ja jopa sen ajatukset alkavat hidastua, kun sen ruumiinlämpö laskee. Mikäli voimakasta maagia ei ole saatavilla, on mahdollista taltuttaa laavalohikäärme heittämällä se tarpeeksi suureen määrään vettä, esimerkiksi isoon järveen. Vesi viilentää laavalohikäärmettä, tehden siitä hitaamman ja heikomman. Kun laavalohikäärme kuolee, sen sisäinen tuli sammuu kokonaan ja se jähmettyy kiven kaltaiseksi.

Laavalohikäärmeitä käytetään Kolmosessa tyypillisesti vartijoina. Suurin ongelma on niiden pitäminen paikoillaan, sillä tarpeeksi vahvaa ketjua on hankalahko löytää, ja koppinsakin lohikäärmeet usein särkevät. Laavalohikäärmeitä tavattiin myös Caminuksessa ennen sen siirtymistä Ykkösen yhteyteen, missä ne kilpailivat laavamatojen kanssa elintilasta. Venuksella tavataan pienempiä, heikompia laavalohikäärmeitä. Nämä lohikäärmeet ovat kehittyneet pienemmiksi hitaalla vyöhykkeellä, missä manapitoisuus on paljon pienempi, eikä salli laavalohikäärmeiden kasvaa täysimääräiseen kokoonsa.

Tulilohikäärmeet, joiden kanssa laavalohikäärmeet jakavat tietyn määrän samankaltaisuuksia suhtautuvat niihin yleensä inholla, mutta joidenkin yksilöiden tiedetään käyttävän niiden palveluksia hyväkseen. Molokkien kanssa niillä on lajina jännittynyt suhde, sillä laavalohikäärmeet jakavat tosilohikäärmeiden mieltymyksen molokinlihan makuun.

Mutalohikäärme[muokkaa]

Mutalohikäärme on noussut mudasta etsimään puolisoa

Mutalohikäärmeet (Draco tellusiumis) ovat sukupuuttoon kuollut lohikäärmeiden laji, jota tavattiin aiemmin planeetta Apokalypsialla. Laji kuoli sukupuuttoon, kun kyseinen planeetta otti ja räjähti palasiksi mysteeriksi jääneessä onnettomuudessa. Mutalohikäärmeet olivat eläessään heikoin lohikäärmeiden laji. Ne elivät koko elämänsä mutalammikoissa, joista ne vaanivat viattomia ohikulkijoita, jotka ne nappasivat pitkällä kielellään. Niiden suomut olivat, kuten melkein kaikki muukin Apokalypsialla, myrkynvihreitä. Niiden vahvuuksia olivat mm. niiden täydellinen vastustuskyky myrkyille sekä kyky sulautua ympäristöönsä. Heikkouksista mainittakoon muunmuassa käsittämätön tyhmyys ja energianhallintakyvyn puute. Mutalohikäärmeitä saatettiin pitää Apokalypsiassa lemmikkeinä.

Hiekkalohikäärme[muokkaa]

Voimakkuus D-
Vaarallisuus C
Älykkyys E+

Hiekkalohikäärmeet (Draco Ramentum) ovat Giblarin aavikoilla esiintyvä lohikäärmelaji. Ne ovat pitkänomaisia, siivettömiä, hiekanruskeita olentoja, jotka kaivautuvat autiomaan dyyneihin ja metsästävät väijyttämällä. Keisaria epäillään hiekkalohikäärmeiden luojaksi, ja keisarikunnan asukkaat käyttävät niitä usein lemmikkeinä, vahteina ja ansakuoppien pohjalla. Keisarikunnan ulkopuolella niitä ei juuri tavata, sillä ne vaativat elinympäristöltään hiekkaenergian pitoisuuksia, joita ei muualta Universumista löydy.

Vyverni[muokkaa]

Vyvernit (Draco vipera) ovat laajalle levinnyt vähälohikäärmelaji, jolla on useita alalajeja ja variaatioita. Kaikille tyypeille ovat yhteisiä suomu-, tai harvoin höyhenpeitteinen ruumis, nahkasiivet, kaksi jalkaa, ja pitkä, käärmemäinen häntä. Jalkojen määrä erottaa vyvernit selvästi tosilohikäärmeistä, joista useimmilla niitä on neljä. Vyvernien koko vaihtelee, mutta yleisimmät alalajit ovat noin hevosen kokoisia. Häntä päättyi useimmiten piikkiin tai pistimeen, joka voi olla umpiluinen tai myrkkyrauhasella varustettu. Väritys on lajikohtainen; ruskeat, harmaat ja vihreät ovat suosittuja. Vyverneillä ei ole lajikohtaisia yliluonnollisia kykyjä, eivätkä ne syökse mitään, mutta jotkin variaatiot kykenevät ruiskuttamaan myrkkyä tai happoa suussaan tai häntänsä päässä olevista rauhasista.

Merikäärme[muokkaa]

Merikäärmeet (Draco enhydris) ovat ulkomuotonsa takia vähälohikäärmeisiin luettuja matelijaperäisiä meripetoja. Niitä pidetään krakenien ja leviatanien ohella eräistä tyypillisimmistä "merihirviöistä". Krakeneihin ja leviataneihin suhteutettuna merikäärmeet ovat huomattavasti pienempiä, vaikka ihmisen näkökulmasta ne ovatkin hirmuisen kokoisia, minkä takia merikäärmeiden saalistustapa perustuu saaliin nopeaan kiinni ajamiseen ja sen tappamiseen toistuvilla puremilla raajoihin ja vitaaleille alueille. Tämän menetelmän avulla ryhmä merikäärmeitä voi napata kiinni valaita, krakeneita tai jopa hätyyttää nuorta leviatania, vaikka ne harvemmin pystyvätkään tappamaan ja syömään sellaista. Merikäärmeen purema on myrkyllinen; merikäärmeen myrkky on lamauttavaa hermomyrkkyä, mikä auttaa sitä saalistamaan itseään suurempia saaliseläimiä. Merikäärmeiden suurimmat luonnolliset uhat lienevät suurikokoisemmat leviatanit ja joissain tapauksissa vesilohikäärmeet, jotka suhtautuvat merikäärmeisiin periaatteellisen nihkeästi. Avsignumissa suurten leviatanien määrän merkittävän vähenemisen jälkeen merikäärmepopulaatio on kasvanut entistä suuremmaksi. Merikäärmeiden kesyttämistä pidetään hankalana, mutta vesihaltiat ovat tiettävästi siinä onnistuneet.

Merikäärmeen ulkomuoto on nimensä mukaisesti käärmemäinen - sillä ei ole jalkoja ja se ui kuin ankerias, voimakkaan pyrstönsä nopeasti kuljettamana. Pieniä rintaeviään merikäärme käyttää enimmäkseen pienten korjausliikkeiden tekemiseen. Merikäärmeillä on kidukset, ja päässään kokoelma helttamaisia eviä, joita käärme käyttää enimmäkseen tehdäkseen vaikutuksen lajitovereihinsa. Merikäärmeet ovat kohtalaisen älykkäitä petoja, ja osaavat valikoida tilanteeseen sopivan hyökkäysmenetelmän - esimerkiksi laivaa vastaan ne tukeutuvat käyttämään hampaiden sijasta pitkää ruumistaan kietoutumaan laivan ympärille ja puristamaan sitä tarpeeksi lujasti, jotta laiva hajoaa ja uppoaa, minkä jälkeen merikäärme poimii matkustajat yksitellen merestä ruuaksi. Merikäärmeellä on paksu suomupeite, joka pystyy torjumaan esimerkiksi luoteja suhteellisen tehokkaasti. Merikäärmeiden maksimaalinen elinikä on tuntematon, mutta sen arvellaan olevan vähintäänkin useita vuosisatoja.

Tosilohikäärmeet[muokkaa]

Tosilohikäärmeiden lajit ovat kuolemattomia, yliluonnollisia voimia omaavia Mahtiolentoja. Tosilohikäärmeet muodostavat vähälohikäärmeitä tiiviimmän luokan, ja lohikäärmelaji onkin usein helpompi määritellä vähälohikäärmeksi sen perusteella, että se ei ole tosilohikäärme kuin sen positiivisten piirteiden perusteella.

Elementaalilohikäärme[muokkaa]

Voimakkuus C+
Vaarallisuus B
Älykkyys B
Pääartikkeli: Elementaalilohikäärme

Elementaalilohikäärmeet (Draco Elementalis) ovat maagisia olentoja, joiden olemuksissa on tietyn elementaalimanatyypin varaus. Näin ollen niitä on olemassa yhdeksää laatua, yksi jokaiselle manaelementille.

Lajista riippumatta elementaalilohikäärmeiden ruumiit ovat samankaltaisia: kaikki ovat suurikokoisia, kaikilla on neljä kynnekästä raajaa, yksi pari siipiä sekä pitkä kaula ja häntä. Kaikki elementaalilohikäärmeet kykenevät lentämään, joskin salama- ja ilmalohikäärmeet ovat siinä parhaita ja maalohikäärmeet huomattavasti muita lajeja heikompia. Toinen kaikille elementaalilohikäärmeille yhteinen kyky on hengitysase: kyky syöstä puolimaagista jotakin lajista riippuen. Esimerkiksi tulilohikäärmeet syöksevät tulta ja luontolohikäärmeet myrkkykaasua.

Elementaalilohikäärmeiden suomut ovat manan vahvistamia ja siksi erittäin kestäviä, ja tämä yhdistettynä korkeaan älykkyyteen, lento- ja muihin kykyihin ja luontaiseen taipumukseen oman elementtinsä magiaan tekee niistä hyvin vaarallisia.

Eräs tunnusomaisimmista elementaalilohikäärmeisiin liitettävistä piirteistä on niiden vietti arvoesineiden keräämiseen ja säilyttämiseen. Tämä on lajiin rakennusvaiheessa kovakoodattu ominaisuus, jonka tarkoituksena on sitoa lohikäärmeiden miehittämien maailmojen varallisuus ja näin estää talousjärjestelmän kehittyminen. Mahdollisesti ei-toivottuna sivuvaikutuksena lohikäärmeiden vatsojen alta löytyvät kultakasat houkuttelevat seikkailijoita, ritareita ja muita onnenonkijoita, mutta vastoin yleistä luuloa metallihaarniska ei ole hyvä suoja lohikäärmetulta vastaan.

Järjestäytyminen[muokkaa]

Elementaalohikäärmeet ovat luonnostaan hierarkisia olentoja, ja järjestäytyvät voimien, reviirin ja sukulaisuussuhteiden mukaan. Järjestäytymisen tiukkuus vaihtelee lajikohtaisesti: tulilohikäärmeillä se rajoittuu voimasuhteiden mielessä pitämiseen, jäälohikäärmeet muodostavat monimutkaisia vasallijärjestelmiä.

Kaikkia elementaalilohikäärmeitä johtavat yhdeksän lohikäärmekuningasta ja -kuningatarta, yksi kutakin lajia kohden. Niillä on edelleen oma, sisäinen nokkimajärjestyksensä, jonka huipulla olevaa kuningasta kutsutaan ylikuninkaaksi. Tämänhetkinen viranhaltija on mustien lohikäärmeiden ylikuningatar Dzarupheé.

Varjolohikäärme

Varjolohikäärme[muokkaa]

Voimakkuus C++
Vaarallisuus B+
Älykkyys B

Varjolohikäärmeet (Draco Elementalis Voido) ovat elementaalilohikäärmeiden alalaji, jonka Kaaoksen Mestari loi yhdistämällä tyhjiöotuksen pimeyslohikäärmeseen ja kettuuntuneeseen tuhatjalkaiseen käyttäen katalyyttinä vainolaisen rintaontelon nestettä. Vaikka ensimmäiset kokeet menivät kammottavalla[2] tavalla vikaan tuottaen epämuodostuneita ja liikkumakyvyttömiä kolmetoistapäisiä, yksijalkaisia, seitsemänhäntäisiä ja neljätoistasilmäisiä hirvityksiä, onnistui hän lopulta tuottamaan parannellun, tyhjiövahvisteisten pimeyden elementaalilohikäärmeiden lajin, jonka hän hetken miettimisen jälkeen nimesi varjolohikäärmeiksi.

Varjolohikäärmeillä on oma, erillinen hierarkiansa ja sen huipulla oma kuninkaansa, jonka vaikutusvalta heikkenee tuntuvasti linnakkeensa muurien ulkopuolella. Muut elementaalilohikäärmeet suhtautuvat varjolohikäärmeisiin inholla.

Hydra[muokkaa]

Voimakkuus D+
Vaarallisuus C
Älykkyys C-
Hydra

Hydra (Draco Hydra) on heikompi monipäinen lohikäärmelaji, joka elää yleensä vedessä. Hydrat tunnetaan hyvästä regeneraatiokyvystään, jonka avulla ne voivat kasvattaa irronneiden vitaalienkin ruuminosien tilalle rajattomasti uusia. Tämän lisäksi niillä on se uniikinomainen ominaisuus, että ne pystyvät halutessaan kasvattamaan useampia kopioita irrotetun ruuminosan tilalle; useimmiten mainittuja monistuvista ruumiinosista ovat hydran pitkien kaulojen päässä olevat päät. Johtuen uusien ruuminosien kasvattamistavasta, vanhemmilla hydrilla on usein enemmän päitä kuin nuoremmilla johtuen hydraan kohdistuneista epäonnistuneista tappoyrityksistä. Hydran regeneraatio on kuitenkin mahdollista voittaa esimerkiksi tosivahinkoa aiheuttavilla hyökkäyksillä. Toisin kuin monet vahvemmat tosilohikäärmeet, hydrat eivät organisoidu. Useimmiten hydrat kallistuvat suuntaumuksista eniten Kaaoksen ja Pahuuden kannalle.

Manalohikäärme[muokkaa]

Manalohikäärme
Shenlong2.jpg
Tyypillinen manalohikäärme.
Tieteellinen nimi:Draco Mana
Tosinimi:ma(n/l)aaŋdraco
Voimakkuus:B
Vaarallisuus:C
Älykkyys:B+

Manalohikäärmeet (Draco Mana) ovat maagisia olentoja, joiden olemassaolo perustuu jollekin nk. voimamanatyypeistä, jotka ovat elämä, kuolema, voima, mieli, avaruus, aika ja todellisuus. Ne ovat elementaalilohikäärmeitä harvinaisempia ja voimakkaampia.

Elementaalilohikäärmeistä poiketen manalohikäärmeen ruumis on enemmän käärmemäinen, ja niiltä puuttuvat siivet. Tästä huolimatta ne kykenevät silti lentämään maagisesti. Syvällisemmästä integraatiosta omaan manatyyppiinsä[3] johtuen niillä on joitakin tavallisesti henkiolennoille kuuluvia ominaisuuksia. Manalohikäärme on esimerkiksi mahdollista tarpeeksi voimakkaalla magialla tai psioniikalla vangita ja sitoa jonkin esineen sisälle.

Manalohikäärmeet elävät paikoissa, joissa niiden oma manatyyppi on erityisen voimakas. Toiset yksilöt liikkuvat omaa manatyyppiään käyttävien, erityisen voimakkaiden maagien seurassa. Tyypillisiä asuinpaikkoja ovat elämälohikäärmeille asutetut planeetat, kuolemalohikäärmeille tuonpuoleiset ja entiset asutetut planeetat, voimalohikäärmeille mustien aukkojen kaltaisten objektien lähiavaruus ihmistasolla ja mielilohikäärmeille henkitaso kokonaisuudessaan. Aika-, todellisuus- ja avaruuslohikäärmeillä ei ole vahvaa taipumusta mihinkään tiettyyn asuinympäristöön, ja niitä tavataan kaikkialla Universumissa.

Suuntaumuslohikäärme[muokkaa]

Voimakkuus A
Vaarallisuus A
Älykkyys B+

Suuntaumuslohikäärmeet ovat elementaalilohikäärmeistä kehitetty, edistyneempi ja paljon voimakkaampi primaalinen lohikäärmerotu, jonka yksilöt ovat sitoutuneet manatyypeistä voimakkaimpiin eli suuntaumusmanoihin. Suuntaumuslohikäärmeiden kantaisät kehittyivät tai keinotekoisesti kehitettiin varhaisessa vaiheessa Mahtien Mittelöä voimakkaimmista senaikaisista elementaalilohikäärmeistä, jotka pystyivät irrottautumaan elementaalimanoista ja tarttumaan sen sijaan suuntaumusmanoihin Mahtavien suostumuksella. Täten suuntaumuslohikäärmeitä on olemassa viittä tyyppiä, yksi jokaista suuntaumusta kohden. Ensimmäisen suuntaumuslohikäärmeet lisääntyivät keskenään ja aloittivat oman rotunsa.

Suuntamuslohikäärmeet lienevät suurikokoisimpia kaikista lohikäärmeistä, ja niiden suomuvärit poikkeavat elementaalilohikäärmeistä, saaden hieman esoteerisempiä värejä johtuen manalataustensa ominaisuuksista. Kaaoslohikäärmeet ovat tumman öljyisen värisiä, mutta niiden suomuissa on sateenkaarensävyinen himmerrys. Järjestyslohikäärmeet ovat hohtavan platinaisia, ja hyvyyslohikäärmeet hohtelevat kirkkaan kristallimaisina, niiden suomujen hohtaessa omaa sisäistä valoaan. Sitä vastoin pahuuslohikäärmeet imevät valoa pois ympäristöstään, ollen siten mustaakin mustempia, ja tasapainolohikäärmeet ovat niin mattaharmaita, että niitä katsoessa voi luulla äkkiä menettäneensä näkökykynsä tai joutuneensa jonkinlaiseen limboon.

Kukin suuntaumuslohikäärmetyyppi hallitsee luonnollisesti omantyyppisensä suuntaumusmagian erinomaisella pieteetillä, mikä tekee näistä voimakkaista pedoista vaarallisia vastustajia, sillä tämän tasoinen suuntaumustaikuus on alempiin taikatyyppeihin verrattuna erittäin monipuolista ja voimakasta. Lisäksi suuntaumuslohikäärmeet pystyvät oppimaan käytännössä minkä tahansa alemman manatyypin hallinnan ja jopa rajoittunutta energiamanipulaatiota. Suuntaumuslohikäärmeiden hengitysase koostuu puhtaasta ja hyvin tiiviistä suuntaumusmanasta, mikä saa sen useimmiten näyttämään magiahyökkäystä enemmän jonkinlaiselta eksoottiselta enegiapurkaukselta, joka kylvää absoluuttista tuhoa kaiken vastaantulevan niskaan. Sanotaan, että vanhimpien suuntaumuslohikäärmeiden hengitys on niin voimakas, että jopa aika ja avaruus itse katoavat siitä, mistä niiden sylkemä manavirta on kulkenut.

Järjestäytyminen ja asuminen[muokkaa]

Kuten arvata saattaa, suuntaumuslohikäärmeitä asuu yksinomaan suuntaumusalueilla, missä niiden emosuuntaumukset pitävät niitä silmällä. Yleensä suuntaumuslohikäärmeistä vanhimmat, niin sanotut Vanhimmat Lohikäärmeet (Elder Dragons) pitävät rotunsa joukossa absoluuttista johtoasemaa ja majailevat oman suuntaumuksensa ydinalueella, paikoissa, joissa harvat eläväiset pääsevät niitä näkemään. Useimmiten tällainen Vanhin Lohikäärme on niin massiivinen, että sen pelkkä liikkeellelähtö aiheuttaa ulottuvuusjäristyksiä lähiympäristössä. Vanhimmat Lohikäärmeet pitävät jälkikasvuaan vaihtelevan tarkasti silmällä oman magiansa ja viestinviejinä toimivien luottolohikäärmeiden välityksellä. Vähäisempiä suuntaumuslohikäärmeitä asuu ympäri suuntaumusalueita, ja niitä työllistetään usein armeijoiden palveluksessa. Rauhan aikana ne asuvat yleensä omissa yhteisöissään, verraten erillään muista suuntamusroduista, ja seuraavat enemmän omien Vanhintensa ohjausta kuin suuntaumuksen keskusjohtoa[4].

Energialohikäärme[muokkaa]

Pääartikkeli: Energialohikäärme
Energialohikäärme
Gold dragon-1.jpg
Nuori energialohikäärme
Tieteellinen nimi:Draco Energis
Tosinimi:enedraco
Voimakkuus:B (sininen aaltomuoto)
C+ (oranssi aaltomuoto)
Vaarallisuus:A/B
Älykkyys:A-

Energialohikäärmeet (Drago Energis) perustuvat manan sijasta itsensä mukaan nimetylle lohikäärme-energialle. Tämä energia esiintyy oranssissa ja sinisessä aaltomuodossa. Energialohikäärmeiden todellinen olemus käyttää sinistä lohikäärme-energiaa, ja sillä on kyky silmikoida itsestään useita heikompia, alkuperäisen olemuksen hallinnassa olevia sivuolemuksia, jotka käyttävät oranssia lohikäärme-energiaa.

Energialohikäärmeet voivat manalohikäärmeiden tapaan muuttaa muotoaan, regeneroida ja liikkua vaivattomasti todellisuusakselilla. Todellisessa hahmossaan niillä on hoikka ruumis, pitkät ja vahvat kaula ja häntä, hoikat jalat, suippo, piikikäs pää ja kaksi paria teräviä, litteitä siipiä. Niiden silmät ja suomut koostuvat värienergiasta (tyyppi riippuu lohikäärmeestä), kynnet ja hampaat todellisuusenergiasta ja ruumiin sisäosat lohikäärme-energiasta.

Energialohikäärmeet ovat elementaalilohikäärmeitäkin vahvemmin hierarkisia olentoja, joiden arvojärjestys perustuu kunkin yksilön voimille ja sukulaisuussuhteille. Järjestäytymisen pohjayksikkö on yksittäinen energialohikäärme, joka on oranssin aaltomuodon heijastumiensa kautta itse omat lähimmät alaisensa. Sukulaisuussuhteiden mukaan energialohikäärmeet jakaantuvat kahteentoista huoneeseen, joista kutakin johtaa sen voimakkain aatelinen. Yhdessä kaksitoista huoneenvanhinta muodostavat Draconeuvoston, energialohikäärmeiden päättävän elimen. Draconeuvoston jäsenten joukosta valitaan kolme varakuningasta, joista yksi johtaa sotilasasioita, yksi siviilihallintoa ja yksi vakoilua ja diplomatiaa sekä ylipappi, joka johtaa voimakkainta huonetta ja koko energialohikäärmeiden lajia.

Eetterilohikäärme[muokkaa]

Voimakkuus C+
Vaarallisuus E (valkeat)
E+ (mustat)
Älykkyys A-

Eetterilohikäärmeet (Draco Aether) luotiin alun perin Mahtien Mittelön aikana toimimaan viestinviejinä ja tiedustelijoina. Mahtien Mittelön jälkeen eetterilohikäärmeet ovat jakaantuneet kahteen pääryhmään: valkeisiin, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen jatkaa alkuperäistä tarkoitustaan keräämällä tietoa ja jakamalla sitä vapaasti kaikille kysymään saapuville[5], ja mustiin, jotka edistävät jotakin muuta pyrkimystä, joko jonkin tahon laskuun tai omaansa. Termeillä "valkea" ja "musta" ei ole mitään tekemistä eetterilohikäärmeen värityksen eikä sen Suuntaumuksen kanssa.

Eetterilohikäärmeet elävät avaruuden ja ylempien ulottuvuuksien tyhjyydessä eivätkä viihdy painovoimakaivoissa. Niiden käärmemäinen ruumis on satojen metrien pituinen, ja niillä on useita raajoja sekä valtavan suuria, purjemaisia siipiä ja monihaarainen häntä.

Eetterilohikäärmeet ravitsevat itseään palamisen sijasta fuusioreaktiolla, johon ne käyttävät kaasuplaneetoista tai tähtienvälisistä pilvistä siivilöityä vetyä. Tarvitsemansa raskaammat alkuaineet eetterilohikäärmeet joko syntetisoivat itse tai keräävät asteroideista tai muista kohtaamistaan kappaleista. Fuusioon perustuu myös niiden plasmapohjainen hengitysase.

Eetterilohikäärmeiden kykyihin kuuluvat portaalien avaamisen ja teleportaation mahdollistavat ulottuvuudelliset liiketekniikat sekä läsnäolonsa piilottaminen eräänlaisen näkymättömyysverhon taa. Ne ovat luonnostaan telepaattisia ja niillä on hyvät mahdollisuudet oppia mielimanan käyttöä sekä ulottuvuusmanipulaatiota. Kaikkea kohtaan mielenkiintoa tuntevina ne opettelevat usein myös muita mana- ja energiatyyppejä, mutta eivät kovin usein kehity niiden käytössä kovin taitaviksi.

Alkulohikäärme[muokkaa]

Alkulohikäärmeet (tos. urdraco) olivat (yhdenkään yksilön ei tiedetä selviytyneen nykypäivään) nykyisiä tosilohikäärmeitä edeltänyt alkurotu. Alkulohikäärmeistä tiedetään vähän. Nykyisistä lohikäärmeistä ne muistuttivat ilmeisesti eniten mana- ja suuntaumuslohikäärmeistä. Näistä poiketen ne eivät kuitenkaan edustaneet tiettyä manatyyppiä, sillä niiden aikana Universumin lait eivät vielä olleet vakiintuneet eikä mana tiukasti jakaantunut.

Alkulohikäärmeiden suorimpia jälkeläisiä ovat manalohikäärmeet. Elementaalilohikäärmeet kehittyivät edelleen manalohikäärmeistä, ja suuntaumuslohikäärmeet saivat alkunsa alku-, mana- ja elementaalilohikäärmeistä, jotka asettautuivat jonkin Suuntaumuksen palvelukseen sitoen itsensä sen manatyyppiin. Hydrat kehittyivät tiettävästi korruptoituneista vesi- ja luontolohikäärmeistä. Energia- ja eetterilohikäärmeet eivät ole suoraan kehittyneet alkulohikäärmeistä, vaan on luotu niiden mallin pohjalta.

Katso myös[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Tämä ei ole erityisen suositeltaavaa, sillä laavasta nostaminen saa laavalohikäärmeen lähes poikkeuksetta hyvin vihaiseksi.
  2. Kaaoksen Mestarin mielestä hauskalla.
  3. Voidaan sanoa, että elementaalilohikäärmeet käyttävät manaa ja manalohikäärmeet ovat sitä.
  4. Järjestyksen tapauksessa näin ei tosin ole - keskusjohto pitää järjestyslohikäärmeistä tarkkaa kirjaa 24/7.
  5. Tietyin ilmeisin rajauksin - eetterilohikäärmeet eivät ole tyhmiä eivätkä naiiveja, ja tietävät, milloin niitä yritetään käyttää hyväksi. Esimerkiksi sellaisten olentojen, joiden tiedetään tehneen vahinkoa valkeille eetterilohikäärmeille on turha tulla anelemaan vastauksia kysymyksiinsä. Lisäksi vaikka valkeat eetterilohikäärmeet teoriassa antavat tietoa kaikille, jotka vain osaavat esittää oikeat kysymykset, käytännössä annetaan usein vahvasti ymmärtää, että jonkinlainen vastalahja tai -palvelus kuuluu asiaan. Tätä suurempi ongelma tavalliselle tallaajalle on eetterilohikäärmeen löytäminen, sillä sellaisia ei luonnollisestikaan roiku joka kadunkulmalla.